25. syyskuuta 2016

Kymmenen faktaa minusta

* Nimettömän sisäsyrjässä on luomi, vielä juuri vasemmassa kädessä. Selvä merkki, että tähän käteen.

* Järkyttävän huono nimimuisti. Inhottavaa uusia ihmisiä tavatessa, kun unohdan nimet heti kättelyssä. Hankalaa myös työssä, kun en tunnista asiakkaita nimiltä ennen kuin näen heidät. Minulla on huono muisti muutenkin. Kysypä, mitä tein viime viikolla ja jään miettimään loppupäiväksi. Pohdin, pitäisikö aloittaa jo B12-vitamiini, jota yleensä vanhukset syövät muistin tueksi.

* Ostin elämäni ensimmäiset Niket, Dual Fusion juoksulenkkarit. Ihan mielettömän hyvät jalkaan ja muilla en oikein ole tällä viikolla kävellytkään. Minulla on aivan liikaa kenkiä, varmaan 50 paria ja osa niistä on edelleen kaapissa tyhjänpanttina. Voisin viimein kierrättää tai myydä eteenpäin. Minulla on muutamat lempparikengät, joilla kävelen päivästä toiseen, joten miksi täyttäisin kaappeja käyttämättömillä kengillä. Ja nyt näiden Nike:n myötä en muita kenkiä edes kaipaa. 

Uudet Niket - ja jalat kiittää.
* Pystyn nukkumaan lähinnä vain oikealla kyljellä tai selällään. Mahalla nukkuminen on lempparini, mutta niska ja selkä eivät siitä tykkää yhtään. Pyörin öisin paljon ja herään viimeistään, jos olen erehtynyt pitkäksi aikaa vasemman kyljen puolelle. En saa jostain syystä henkeä silloin kunnolla. Parempi vain pysyä oikealla. Tämän takia on hirmutärkeää, että saan nukkua sängyssä vasemmalla puolella, koska yleensä nukun puoliksi reunan yli keikkuen. Ikävää toki, etten voi pitkiä aikoja hengailla öisin toisen kainalossa. Vaikea nukkujako..

* Ikuinen flunssa tai pahemminkin nuha. Kesät talvet nenäliinoja pitää olla saatavilla, Ei tarvitse kuin kaupassa kävellä kylmähyllyjen luo ja räkää on poskella kuin pienillä lapsilla. En ole päässyt tästä nuhasta varmaan senkään takia eroon, ettei minulle nouse kuume ollenkaan. Yleensä, jos olen oikein kipeä, kuumemittari näyttää alilämpöä. Lääkäreiden mielestä tämä ei ole mahdollista, että lukema olisi 34-35 astetta. Täytyy tosiaan ostaa oikea elohopeamittari, kun digimittari näyttää aina vain normilämpöä tai sen alle. 

* Olen kunnon putelien hamstraaja. Eri tuotteita hiuksille ja vartalolle on useita. Tykkään käyttää useampia tuotteita ja vaihdella eri pesukerroilla. Ainoastaan kasvojen puhdistus- ja kosteustuotteet ovat pysyneet vuosia samoina. En ole mikään ihanin kumppani elää, koska valtaan purkeillani säilytystilasta vähintaan 2/3. Sillä varjolla juuri, että minulla on valikoimaa enemmän, Muuton jäljiltä on vieläkin pari pahvilaatikkoa tavaraa, jotka etsivät paikkaa. Ehkä tämä johtuu myös ihonhoitokonsultin työstä, kun ihonhoito kiinnostaa jo ihan työnkin takia ja työtä varten, mutta ennen kaikkea omaksi iloksi.

* Olin viime viikolla avustajana MTV3 uudessa tv-sarjassa. Jakso näytettiin heti saman viikon lauantaina. Elämäni ensimmäiset kaksi sekuntia televisossa. Palkaksi sain leffalipun enkä muista, koska olisin niin helposti leffalipun saanut. Avustajana oleminen on kiva harrastus. Teen tätä, koska tykkään seurata, mitä kulisseissa tapahtuu ja on jännittävää odottaa, miten kohtaukset on leikattu jaksoon. Tämä on mukavan kepeää vaihtelua hoitajan työlle ja opiskelulle. 


Töölönrannan maisemia kuvauksiin kävellessä.
* Minulla on haltiakorvat. Normaalisti korvanlehtihän on taipunut ylhäältä ja siinä on ns. kouru tai sellainen kaari. Minulla korvanlehdet ovat ylhäältä ohuet, vasen puoli on vain aavistukset kaartunut ja oikea täysin suora. Lisäksi oikean korvakäytävän edessä on kupera kohouma ja sen takia en pysty käyttämään kuin tiettyjä nappikuulokkeita, joissa pehmusteet ovat erittäin pienet. Jos korvistani ei tiedä, niihin ei edes kiinnitä huomiota. Vauvana kohdussa olin kuunnellut niin tarkkaan korva kiinni äidin mahassa, että oikea korvani oli kiinni päässä syntyessäni. Kätilö oli ehdottanut, että korvani rullattaisiin ja pistettäisiin pyykkipojilla kiinni, jotta niihin tulisi kaari. Tähän ei äiti onneksi suostunut ja kuulen ihan täysin näilläkin suorilla korvilla.  

* Maistoin viime perjantaina ensimmäistä kertaa maapähkinävoita. Ja nutellaakin kokeilin ensimmäisen kerran tänä kesänä. Tämä on herättänyt outoja katseita ja paljon ihmettelyä, miten olen pystynyt elämään ilman. Lisätään pakkaan vielä se, etten ole koskaan syönyt nuudeleita ja sushista en oikein pidä. Nyt varmaan jonkun suu loksahti polviin.

* Minusta tuli tällä viikolla täti. Nyt olen ihan oikea Satu-täti. Lupasin jo, että minulta pienokainen kuulee parhaimmat tarinat. Ja olen se, joka jaksaa lukea iltasatuna lempparikirjat ääneen uudestaan ja uudestaan. Pari viikkoa vielä ja näen hänet. Siihen asti puhelin täyttyy päivittäin kuvista ja videoista. Pieni ihminen, niin ihmeellinen. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! <3