18. syyskuuta 2016

Herkkulakossa vai sittenkin kohti parempaa huomista

Sain apua syömisiini, kun tuntui, että minulla on koko ajan nälkä, vaikka syön välillä kuusikin kertaa päivän aikana. Noudatan nyt ruokavaliota, johon ei mm. kuulu herkkuja. Pois jäivät sipsit, karkit, suklaa, keksit, jäätelöt, pullat, kakut, piirakat siis kaikkia makea. Sipsit eivät ole makeaa, mutta eivät kuitenkaan terveellisiäkään. Ei sillä, että olisin näitä kaikkia herkkuja syönyt päivittäin, mutta nyt koitan syödä entistä vähemmän. Ensimmäinen viikko on mennyt uusia ohjeita noudattaen. Torstai oli ehkä pahin päivä tähän mennessä, kun tiesin, että viikonloppu on tulossa, mutta silti syömiset eivät tule eroamaan mitenkään. Nyt ei tule leivottuakaan, vaikka parhain omena-aika on käsillä. Tein yhden omenapiirakan ennen päätöstä jättää herkut vähäksi aikaa ja ne palat maistuivat entistäkin paremmilta.

Kukaan ei siis odota tai vaadi tätä minulta. Puhuimme kylläkin T:n kanssa, että koska olisimme rantakunnossa ja ilmoitin, että heti maanantaina alkaa. Ja tämä ei jää pelkkään rantakuntoon, koska talvihan tässä on tulossa. Tavoitteena on parempi olo ja oppia terveellisempiä valintoja. Tietysti painoakin olisi kiva saada alaspäin, mutta ennen kaikkea haluan olla timmimpi. Olen aina ollut laiha tai normaali, mutta en koskaan mikään fitness enkä tavoittele sitä nytkään. Minun piti punnita alkupaino, jotta näkisin, kuinka sekin muuttuu tässä ruokavalion muuttumisen myötä, mutta eihän sitä vaakaa nyt löydy mistään. Muistan, kuinka selvästi pakkasin sen vanhasta kodista mukaan, mutta nyt se on jossain hyvässä tallessa poissa silmistä. Enemmän ne sentit ja peilikuva kuitenkin kertovat. Ihmettelen edelleen, etten ole vielä ollut kipeänä, vaikka olen jo kuukauden ollut uudessa koulussa uusien ihmisten ympäröimänä. Toivon, että tämä jatkuu nyt ruokavaliomuutosten ja liikunnan lisäämisen myötä enkä edes saa syysflunssaa.


Säännöllinen syöminen on ollut helppoa. Nyt olen lähinnä syönyt vain enemmän, mitä muutenkin olisin syönyt. Päivääni mahtuu 5-6 ateriaa: aamupala, välipala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala. Välillä syön vain yhden välipalan, mutta välillä menee kaksikin. Ja mitä siis syön? Ihan perusjuttuja lautasmallin mukaan. Puuroa, ruisleipää, normikotiruokia ja lounaat koulussa, paljon salaatteja ja kasviksia ja joitain hedelmiä. Ilman valkoista sokeria en yritä olla. Tuntuu, että sitä on väistämättä joka paikassa, mutta tietoisesti en lisää sitä mihinkään. Teen makeutan hunajalla, mutta muita makeutuksia en kaipaa. Suolaakin on monissa ruoissa jo itsessään, joten sitäkään en lisää kuin aamupuuroon. Tehdään T:n kanssa melkein kaikki ruoka itse. Joskus vetelen valmispinaattikeittoa ja maksalaatikkoa, mutta niitäkin nyt kouluaikaan vähemmän. Ne olivat lähinnä eväitä töissä, kun ei vaan millään jaksanut illalla kokata seuraavan päivän eväitä ja haki kaupasta jotain valmista.

Mutta siis se tässä ruokavaliossa on ollut yllättävän helppoa, että rytmi on löytynyt kuin itsestään. Nälkä on 2-3 tunnin välein ja jos venyy neljään tuntiin, nälkä on jo niin suuri, että silmissä heittää. Siksi pidänkin aina jotain evästä mukanani, ettei verensokeri pääsisi heittelemään niin kovin. Diabetestä minulla ei ole todettu, mutta tunnen vain niin kovin hyvin, kun vs lähtee laskemaan. Oikein korvissa kohisee. Olenkin jaksanut paljon paremmin eikä tee mieli napostella, kun syö säännöllisesti samoihin aikoihin joka päivä. Eli vapaapäivinäkin herään seitsemän aikoihin tunteeseen, että pitäisi saada aamupalaa. En muista, koska olisin herätyskelloon herännyt, sisäinen kello toimii pyytämättäkin. 


Vaikka minulla on ohjeet ruokavalioon, en noudata niitä pilkun tarkasti. Haluan opetella sen avulla syömään niin kuin söisin jatkossakin. Siksi en ole esimerkiksi teestäni jättänyt hunajaa pois, vaikka makeutusaineena saisi käyttää vain steviaa. Mielestäni on parempi tehdä itselleen sopivalla tavalla kuin, että noudattaa ohjeita kirjaimellisesti grammalleen ja jonkun ajan päästä palaa täysin vanhoihin rutiineihin. Aiemminkin olen syönyt pieniä määriä usein, pitkin päivää. Nyt vaan nämä määrät ovat vähän kasvaneet, että jaksan paremmin koko päivän eikä iltaa kohden tee mieli syödä kaikkia kaappeja tyhjiksi. Ostin keittiövaa'an kotiin, jotta pysyisin vähän paremmin kärryillä, syönkö tarpeeksi ja oikeassa suhteessa. Nopeasti olen kuitenkin oppinut silmämääräiseen arviointiin. Ja oli kiva huomata, että itseasiassa olen jo syönyt lähes samoja määriä kuin nyt ohjeita noudattaessa. Salaattia ja kasviksia vain on tullut enemmän ruokalautasellekin. Yleensä olen rouskuttanut kurkut, paprikat ja tomaatit aamu- ja iltapaloilla ja vähemmän lämpimien ruokien kyljessä. 

Välipaloina en tahdo syödä mitä tahansa. Banaani on kulkenut repussa monet kerrat mukana, mutta nyt rinnalle olen ottanut myös pähkinöitä. Mittaamisen jälkeenkin totesin, että sellainen oma pieni kourallinen on ihan riittävä päivän annokseksi. Uusin tuttavuus on proteiinipatukat. Näiden valikoima on aivan mieletön, mutta olen löytänyt parit lempparini. Tietysti tutkin ravintoarvoja ja jätin ne kaikista sokeripitoisimmat hyllylle. Patukoiden kyljessä lukee, että välipaloina tai treenin jälkeen voi syödä 1-2 protskupatukkaa. Minusta tämä on aika iso määrä ja aloitin kolmasosalla välipalana. Nyt välillä menee puolikaskin, mutata silti yksi patukka riittää minulla 2-3 päivää. Koska liika proteiinikaan ei ole hyväksi.


Vaikka teen tälläistä kokeilua, lupasin itselleni parit herkkupäivät. Osallistun kahden viikon välein opiskelijabileisiin ja tämä on minulle enemmäin kuin yleensä. On niin kiva päästä välillä tuulettumaan, tanssimaan ja tutustumaan luokkalaisiin ja muihin opiskelijoihin. Tiedossa on myös tässä syksyllä illanistujaiset tyttöjen kesken, eikä kakkupöytää voi ohittaa. Mutta muuna aikana en leivo kotona ja kauppojen herkkuhyllytkin ohitan tuijottaen tiiviisti ennalta kirjoitettua ostoslistaa. Eipähän tule tehtyä heräteostoksia, kun ostaa kotiin vain niitä, mitkä on loppumassa ja oikeasti tarvitsee. En kuitenkaan puputa pelkkää porkkanaa, vaan olen löytänyt terveellisempiä vaihtoehtoja, kun haluan herkutella. Esimerkiksi viikonloppuna paistoin banaanilettuja ja taikinassa oli vain banaania ja kananmunaa. Päälle laitoin mangopilttiä ja jäisiä mustikoita. Ja vaihteluksi jokapäiväiselle rahkalle söin marjoja maustamattoman jogurtin seassa. Marjat itsessään ovat jo niin mielettömän makeita.  

Kirjoittelen tässä pitkin matkaa, miten sujuu ja mitä kuuluu. Kysy ihmeessä lisää, jos haluat tietää jostain kohdasta enemmän. Yksityiskohtaisesti ruokavaliosta en voi kirjoittaa, minkä verran syön mitäkin. Mutta muuten kerron mielelläni lisää. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! <3