3. heinäkuuta 2016

Pääsykoetulokset on julki

Perjantaina sain tietää, pääsenkö kouluun syksyllä. Viikon alussa odotin ja odotin perjantaita, mutta sitten sen saavuttua unohdin koko asian. Olin töissä ja ystävä laittoi viestiä, kuinka kävi, pääsinkö. Sähköpostia en ollut saanut ja pankkitunnuksetkin olivat kotona, joten piti vielä malttaa työpäivän piinaavat tunnit loppuun. Olin yhtä hymyä koko päivän. Siis ihan mielettömän hyvällä tuulella. Takana oli monta aamuheräämistä, mutta silti olin yhtä aurinkoa. Aavistelin hyvän fiiliksen vain jatkuvan ja teki mieli kertoa kaikille kouluunpääsystä, vaikka varmistusta en ollut vielä nähnyt. Kotiin päästyä kello kävi liian nopeaan ja piti rientää Onnibussille. Siinä tohinassa unohdin ne tunnukset ja T sai olla apurina. Kirjauduin Omaan opintopolkuun ja siellähän odotti aivan ihana viesti. Ilmoitus, josta olen haaveillut useamman vuoden. PÄÄSIN KOULUUN.
 
Elokuussa kesäloman jälkeen on tarkoitus palata koulun penkille. Pääsin opiskelemaan sairaanhoitajaksi Metropoliaan, jonne en koskaan uskonut pisteeni riittävän. Kesäkuun valintakokeesta jäi niin hyvä mieli, että olisin ihmetellyt syvästi, jos en olisi nyt päässyt. Toisaalta hyvä mieli on jäänyt ennenkin kokeista ja vasta nyt ovet aukeavat. Odotan kirjettä kotiin, josta näen eri osa-alueiden pistemäärät. Haluan tietää, onko esim. motivaatiopisteeni nousseet kuinka paljon. Mielestäni sain hyvin ja ytimekkäästi perusteltua, miksi haen kouluun ja haluan jatkaa hoitoalan opintoja. Tiesin jo lähihoitajakouluun hakiessa, että haluan enemmän. Kuitenkin tämä ammatti on antanut niin paljon lisää kokemusta, tietämystä ja ammattitaitoa jo ihan lyhyessä ajassa. Olen oppinut tuntemaan itsenikin paremmin. Valmis lähihoitajahan olen ollut vasta puolisen vuotta. Valintakokeiden ryhmähaastattelussa hyvin näki tai paremminkin kuuli puheista, ketkä olivat jo ennestään hoitoalalla työskennelleet ja ketkä hakivat suoraan lukion jälkeen. Halu auttaa on saanut niin paljon lisää ulottuvuuksia eikä se ole enää ainoa asia, miksi haluan olla hoitaja. 

Miksi hain sairaanhoitajaksi, vaikka lähihoitajillekin on hyvin töitä? Siksi, että haluan enemmän. Haluan perushoidon lisäksi auttaa kokonaisvaltaisemmin potilaita ja asiakkaita, tietää ja osata enemmän. Erilaiset sairaudet ja niiden hoito kiinnostavat minua. Haluan oppia lääkehoidosta enemmän. Ihminen on kokonaisuus ja aina pelkkä lääkehoito ei tehoa. Olen itse nuoreen ikääni nähden tyhjentänyt paljon apteekkeja ja saanut lääkkeitä milloin mihinkin vaivaan. Kuitenkin olen suostunut lääkehoitoon vasta silloin, jos mistään muusta ei  ole tuntunut olevan apua. En halua turruttaa itseäni lääkkeillä. Olen todennut, että puhuminen, kuunteleminen ja erityisesti toisen kuuleminen auttavat paljon enemmän. Liian usein lääkärit tuputtavat heti kättelyssä erilaisia reseptejä. Haluankin hoitajana olla se, joka huomaa pohjimmaisen avun tarpeen ja on läsnä. 
 
 
Olen nyt viikonlopun makustellut syksyllä alkavaa koulua ja opiskelun jatkumista. Edelleen on epätodellinen olo. Siis oikeastiko? Vielä nuorempana innoissani odotin haalarin saamista. Nyt se on lähinnä kiva lisä ja odotan kyllä, minkä väriset haalarit saan. Mutta se haalarien mukana tuoma juhliminen mietityttää. Haalareista sen näkee, kuinka paljon on tullut oltua mukana erilaisissa bileissä ja tapahtumissa. Valvominen ja juominen on jäänyt vähemmälle ja hyvässä lykyssä korkkaan enää kerran kuussa. Ja ensimmäisenä vuotena ihmisiin tutustuu koulupäivien lisäksi parhaiten juuri juhlissa. Siis tämmöistäkin asiaa voi stressata.. vain minä. Korvan takana pikkupiru kuiskuttelee, kuinka olen jo niin paljon vanhempi kuin esim ne, jotka ovat päässeet suoraan toisen asteen opintojen jälkeen korkeakouluun. Olenko jäänyt jotenkin jälkeen, kun ympärillä kaverit ovat valmistuneet omista opinnoistaan tai ovat jo lähellä valmistumista, mutta minulla vasta taival alkaa? Toisaalta elän ja opiskelen itseäni varten. Uskon, että näin on tarkoitettu. Nuorempana ilman nykyisiä kokemuksiani en olisi välttämättä ollut niin hyvä hoitaja kuin mitä nyt olen. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! <3