2. toukokuuta 2016

Vappua

Aurinkoa, iloisia ihmisiä, hyvää ruokaa ja juomaa, siinä oli tämänvuotisen vapun sisältö. Jätin Olympukseni kotiin, joten kuvasaldo on puhelimesta. Perjantaina näin Syke-tyttöjä ja vietettiin kolmisteen prevappua. Pöytä oli katettu nätisti, syömistä oli taas kerran ihan liikaa, höpistiin huomaamatta monia tunteja ja pelattiin elämäni pisin Skip-bo. Mahtava aloitus kevään juhlaan. 


Viikonlopun suunnitelmat oli auki ihan viime metreille asti. Lauantaina mentiin porukalla keskustan juhlahumun sekaan ja oltiin katsomassa Mantan lakitusta. Tai yritin katsoa, mutta en nähnyt koko patsasta lakituksen aikana. Niin paljon ihmisiä, vaikka noustiin vähän korkeammalle paistettelemaan päivää. Syömässä käytiin tuttuun tapaan Iguanassa. Lähdin auringon laskiessa bussilla kotiin. Rytmi on ja pysyy, vaikka kuinka olisi juhlimassakin. Aamulla herään seitsemän maissa ja illalla alkaa jo aikaisin väsyttää. Ei ollut apua edes päivällä otetuista päikkäreistä ennen lähtöä, joten oli parempi mennä kotiin.


Sunnuntaina sai herätä niin mielettömään auringonpaisteeseen, aivan upea sää vapunpäivän perinteiselle piknikille. Heräsin niin aikaisin aamulla, että oli pakko vetäistä aamupala alle ennen varsinaista brunssia. Pakkasin reppuihin viltit ja eväät ja skumpatkin oli sopivasti viilentyneet. Matkattiin kaveriporukalla Kaivopuistoon. Kylmät väreet tulee ainoastaan julkisesta liikenteestä, kun muistaa ne ihmismassat, jotka ahtautuu busseihin ja ratikoihin. Parin päivän Kiinailmiö, ihmisiä istuu ja seisoo kuin sillit suolassa. Vaikka porukkaa oli Kaivarissakin paljon, päästiin jälleen virittelemään piknik samaiseen mäennyppylään kuin aikaisempinakin vuosina. Nautittiin auringosta, eväistä ja tunnelmasta. Myöhemmin siinä loputtomassa bajamajajonossa seistessä, auringon porottaessa selkään, mietin, kuinka olinkaan jo unohtanut auringonvalon vaikutuksen. Kaikki huolet tuntuivat niin paljon pienemmiltä.


Aamulla olin laittanut aurinkosuojan foundationin alle, mutta silti peilistä katsoivat hieman punoittavat kasvot. Pääsin kuitenkin vähemmällä kuin tuo toinen. Käsivarret olivat hänellä ihan punaiset ja kellonraja loistaa pimeässäkin. Toukokuun eka ja ensimmäiset rusketusrajat. Hyvä muistutus, että sitä aurinkorasvaa on käytettävä ihan ensisäteistä asti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! <3