24. maaliskuuta 2016

Syke-katsomo

Vihdoin eilen monen viikon odotus oli ohitse. Pari kaveria tuli meille jo hyvissä ajoin illalla. Kerettiin vaihtaa kuulumiset, koota herkkupöytä ja sen jälkeen keskittyä olennaiseen. Syke-sarjan kolmas kausi on vihdoin alkanut. Fanfaareja, riemun kiljahduksia ja kyyneliä. Tätä sarjaa on odotettu kuin kuuta nousevaa. Päätettiin aika pian kuvausten jälkeen, että tämä ensimmäinen jakso olisi kiva katsoa porukalla. Enemmän silmäpareja bongaamaan taustalla tapahtuvaa toimintaa. Ja jo heti ensimmäisessä jaksossa vilahteli tuttuja. Täytyy ehkä katsoa tuo ensimmäinen jakso vielä uudestaan, koska juoni meni vähän ohi. Tai jos keskittyi juoneen, tausta meni ohi. Silmät eivät riittääneet kaikkeen mukaan. Muutama juonen käänne kuitenkin herätti ihmetystä. Esimerkiksi miksi sairaanhoitaja Ville oli jätetty pois sen suurempia selittelemättä. Syy kerrottiin, mutta missä oli se draama ja suuret tunteet. Mielestäni sivuutettiin aika nopeasti ja siirryttiin seuraaviin asioihin. Ja toivon, että sairaanhoitaja Johannalle ei ole kirjoitettu koko sarjan ajaksi kaikkitietävää ja paikoin ärsyttävää roolia. Ja oi ihana Jarkko, kun palasit ensihoitajaksi.  

Yle Areenassa kuumottelee jo neljä seuraavaa jaksoa, mutta ainakin tämän päivän pystyin vielä olemaan katsomatta. Koko pääsiäinen edessä, joten pahalta näyttää. Toisaalta olisiko se sittenkään niin paha. Sykettä voi katsoa moneen kertaan ja silti aina huomaa jotain uutta. Tämän totesin jo pari edellistä kautta katsottuani uudestaan. Luulin muistavani hyvinkin, mutta totuus oli toinen.

Keskityttiin niin jaksoon, että herkutkin jäi kippoon.
Tällaisia pieniä illanviettoja porukalla voisi olla useamminkin. Kokoonnutaan yhteen olohuoneeseen ihan arki-iltanakin muutamaksi tunniksi. Ei mitään sen suurempaa juhlan aihetta, mutta sitäkin enemmän yhdessäoloa ja vaihtelua arkeen. Ja eikö heti alettukin miettiä seuraavaa näkemisen aihetta.   

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! <3