1. tammikuuta 2016

Vuosi on vaihtunut

Uuden vuoden aattona oltiin ystävien luona istumassa iltaa. Tarjolla oli mm. perus vuodenvaihteen ruoat eli nakit ja perunasalaatit, jotka vaan niin kuuluvat iltasyömiseen joka vuosi. Seurasimme alkuillasta Suomen peliä tai enemmän pojat taisivat saada matsista irti ja kuuntelimme rakettien pauketta. Muutamat raketit ystävä ampui pienimmänkin juhlijan iloksi ennen kuin uni vei voiton. Ajoimme vielä T:n kanssa katsomaan Kylpylän ampumia raketteja. Hän ei ole koskaan ollut niitä seuraamassa ja omastakin käynnistä taitaa olla ainakin viisitoista vuotta. Rätinä ja pauke alkoi tasan kahdeltatoista ja valoshow oli kyllä hieno. Yritin ikuistaa kameraankin sitä loistetta, paino sanalla yritin. Niin vain vuosi on jälleen vaihtunut.


Mitä sitten odotan tältä vuodelta 2016? Päällimmäisenä mielessä jyskyttävät tulevat työt. Kuulen niistä tämän kuun aikana ja nyt vaan täytyy malttaa odottaa ja viettää lomaa siihen asti. Uskon, että kaikki järjestyy, kunhan todistuskin on kätösissä. Sen verran on mielenkiintoisia osastopaikkoja haussa, että luulisi jonkun tärppäävän. Tällä hetkellä eniten kiinnostaa keikkatyöt ja sijaisuudet, jotta näkisin mahdollisimman monen eri sairaalaosaston menon ja meiningin. Olisi sitten helpompi miettiä, mitä oikeasti haluan tehdä. Viimeinen harjoittelu vei niin mukanaan, että osastolle haluaisin palata. Varasuunnitelmia on myös jo tehtynä tuttuun tapaani. Niistä lisää myöhemmin, jos niitä pitää alkaa ottaa käyttöön. Jotenkin vielä en edes tajua, että valmistuin, vaikka monia onnitteluja olen jo saanutkin. Kun en ole nähnyt sitä todistusta. Ja jotenkin olen vielä ihan pyörällä päästäni joulusta ja uudesta vuodesta. Ehkä herään todellisuuteen, kun palaan omaan kotiin eikä olekaan joka aamuista lähtöä kouluun tai minnekään. 

Toivon suuresti, että tänä vuonna olen terveempi kuin aikoihin. Liikkuminen on tehnyt selälle hyvää eikä se kenkkuile enää kuin pitkien istumisien jälkeen. Onneksi koulunpenkkiä ei tarvitse enää kuluttaa. Työtkin mietin sen mukaan ja pidän plussana, ettei istumaan juuri kerkeä. Selasin kalenteria ja pakko se on vain todeta. Oikeassa palkkatyössä olin juuri ja juuri viikon koko vuotena. Ei mikään hehkutettava saavutus. Tottakai koulu ja työharjoittelut veivät osansa, mutta silti. Jos tämä kipuilun ja sairastelun kirous olisi nyt selätetty ja jäänyt menneisiin vuosiin. Salikortti odottaa jo vinguttamista. Kävin lataamassa Smartuminikin sille, kun en oikein muualle kerennyt niitä käyttämään. Ja hyvä vaan. Saan käydä salilla koko kevään rauhassa. Ja nyt kun siitä täälläkin sanoin, salilla on käytävä. Vieläkin etsin motivaatiota ja salikärpäsen puremaa. Ne ovat tiukassa, mutta periksi en anna.  

Tänä vuonna täytän 25-vuotta. Huhhuh, pitäisikö tässä alkaa tuntea itsensä jotenkin aikuisemmaksi. Tottakai olen kasvanut ihmisenä paljon ja ajattelumaailma on muuttunut niistä ajoista, kun täytti 18 ja oli mukamas niin aikuista. Ystävienkin kanssa on naurettu sen aikaisia toilailuja. Mutta en varmastikaan olisi juuri minä ilman näitä vuosien kokemuksia ja sattumuksia. Voi olla, että tässä ennen kesää pidämme T:n kanssa oikein 50v yhteisjuhlat. Idea sai heti tuulta alleen ja tarjolla voisi olla ainakin pillimehua ja nauravia nakkeja. Tai ehkä ei kuitenkaan. Juhlia riittää myös kesemmällä. Odotan jo ystävien häitä. Häät on juhlista parhaimpia. Se ilo, riemu ja rakkaus vie niin mukanaan.

Tältä vuodelta odotan myös erilaisia reissuja ja varsinkin yhteistä matkaa T:n kanssa. Olemme pyöritelleet kaukokohteita ja ihan Euroopankin maita, mutta mitään ei ole vielä varattuna. Toisaalta tekisi mieli ihan hirmuisesti myös Lappiin laskettelemaan. Viime kerrasta on jo useampi vuosi, kun olimme Tahkolla. Se oli ensimmäinen laskettelukertani ja kipinä syttyi heti mäkeen. Nyt voisi lähteä oikeasti pohjoisemmaksi. Mutta ensin työt ja sitten huvit. Haaveilu- ja suunnitteluvaihekin on jo iso osa matkantekoa. 

Miltä siellä vuosi 2016 näyttää? Mitä haaveita, suunnitelmia, kenties uuden vuoden lupauksia?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! <3