9. tammikuuta 2016

Lomamoodissa

Kolme viikkoa hujahti kotikodin läheisyydessä. Tuona aikana tuli juhlittua joulu ja uusi vuosi, joista kirjoitin jo aiemmin. Useampana päivänä laitoin lenkkarit jalkaan ja kävin kävelemässä pitkin metsiä ja katuja. Jotenkin kotikotona ollessa tekee mieli lähteä pihalle useammin kuin oman kodin maisemissa. Sekin voi motivoida paremmin, että sain seuraa mukaan ulkoilemaan. Parina päivänä pakkanen lähenteli -30'C, joten silloin kävin vain kävelemässä autolle ja takaisin toppautuneena moniin vaatekerroksiin. Onneksi vain pari päivää oli noin kylmiä lukemia. Unohdin toppahousuni kotiin ja jalkoja pisteli kiitettävästi tuulihousulenkkien jälkeen, vaikka kerrospukeuduin. Nyt odotan lisää lunta ja toivon, että pakkaskelit pysyvät.

Lomaviikoilla näin ystäviä useamman kerran, pelailtiin perheen kesken ja katsottiin leffoja. Oli kiva huomata, ettei joka päivä ollutkaan täynnä ohjelmaa, vaan kerrankin oli aikaa vain olla. Nuorten MM-kisoja en juurikaan seurannut, mutta kuulin kyllä, mikä tilanne. Finaalia ei voinut ohittaa. Pidettiin parin ystävän kesken kisakatsomoa takkatulen ääressä. Jännittää sai viime metreille asti. Voitonjuhlia katsottiin parina päivänä televisiosta. Toukokuussa on toivottavasti lämpimämmät kelit, jotta voi torilla hillua.


Nämä ensimmäiset tammikuun päivät ovat jo pitäneet sisällään paljon pyöritystä ja tunnemyrskyjä. Vuosi alkoi suru-uutisella ja hautajaisten odotuksella. Siihen vielä jatkoksi sähköpostia koululta, joka vei maton jalkojen alta. Ihmettelin, miksen saanut infoa tammikuun valmistujaisjuhlasta. Selvisi viimein, että paperini lähtivät liian myöhään koululta eteenpäin ja todistukseen tulee valmistujaispäiväksi vasta helmikuun alku. Sain viestin, että tervetuloa kesäkuun juhlaan. Kiitos ei. Jatkoin sähköpostitusta useampana päivänä aina vain ylemmälle taholle ja pidin oikeuksistani kiinni. Viimein koulu myönsi, että virhe on tapahtunut heidän toiminnassaan ja saan parin viikon päästä juhlistaa yhdessä koulukavereiden kanssa lähihoitajaksi valmistumista. Meidät kukitetaan, mutta todistusta saan vielä odotella hyvän tovin postin kautta saapuvaksi.


Onneksi näihin päiviin on mahtunut paljon hyvääkin. Saimme vihdoin talven ja lunta valaisemaan iltoja. Paukkupakkaset eivät ole haitanneet menoa, vaikka palelenkin yötä päivää. Nauroinkin, että tunnetusti palelen lokakuulta toukokuulle ja nykyään kesätkin ovat niin viileitä, että olen horkassa ympäri vuoden. Kyllä tämä ilma aina synkän sadekelin voittaa. Nyt sentään paistaa aurinkokin välillä. Kävimme viime viikolla nuorten kesken järven jäällä luistelemassa. Viimeksi järvellä olen päässyt luistelemaan joskus ala-asteella tai siinä ja siinä olinko jo yläasteikäinen. Kuitenkin vähintään kymmenen vuotta sitten. Viime vuonna ostetut luistimetkin pääsivät vihdoin tositoimiin. Ai että sitä tunnetta ja korviin kantautuvaa ääntä, kun terä osui jäähän. Oltiin joku puolisen tuntia auringonlaskun aikaan ja se oli juuri sopivan verran. Varpaat alkoivat kohmettua villasukista huolimatta, mutta muuten jalat tai selkä eivät ottaneet itseensä. Vasta illalla saunan jälkeen selkä muistutti liian suuresta lämpötilan vaihdosta ja otti nokkiinsa. Paras idea hetkeen oli viime vuonna ostaa luistimet kotikotiin ja pitää toiset omassa kodissa. Lomalle lähtiessä en edes tajunnut tarvitsevani luistimia mukaan ja tämä harvinainen luistelukerta olisi jäänyt väliin.

Nyt olen palannut omaan kotiin. Oma sänky. Tätä olen odottanut. Viikonloppu vietetään kullan kanssa kahdestaan. Näimme lomalla välillä enemmän ja välillä vähemmän, mutta silti odotin tätä yhteistä aikaa, omassa rauhassa, omin tavoin. Reissaaminen on ihanaa, mutta omaan kotiin on ihana palata. Jos vaikka karsisi joulukoristeet odottamaan ensi joulua ja siivoaisi viimeisetkin koulupaperit pois silmistä. Arki jatkukoon kuitenkin vasta maanantaina ja nyt vaan ollaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! <3