29. tammikuuta 2016

Hyvällä Sykkeellä

Mielettömät kaksi viikkoa on takanapäin. Olin Sykkeen kuvauksissa avustajana. Meitä oli tosi kiva jengi tekemässä sairaalapöhinää taustalle. Tutustuin uusiin ihmisiin ja pääsin olemaan mukana jossain, josta en edes osannut haaveilla. Viime kesänä näin sattumalta, että Sykkeen kolmannelle kaudelle haetaan avustajia. Mietin jonkun aikaa laitanko hakemuksen menemään. Onneksi olen opetellut ihan uuden ajattelutavan, miksei. Niin, miksei sitä voisi hakeakin. Tämä vuosi oli vielä kokonaan auki, joten ihan loistava tilaisuus. Miksi pitäisi epäröidä, miksei voisi kokeilla. Ja niin kilahti sähköpostiin tervetulokutsu.

Aamuisin oli niin kotoisa olo vetää sairaalavaatteita päälle, vaikka lääkärin valkoinen takki ei niin tuttu olekaan. Mitenhän sitä osaa ensi viikolla ollakaan, kun ei tarvitse liikkua metrolla aamuin illoin maan alla ja meren päällä ja suunnata termari kädessä kuvauksiin. Ensimmäisenä päivänä jännitti ihan mielettömästi. En meinannut malttaa nukkua ollenkaan ja olin ihan täpinöissäni. Olen oikein kunnolla uusien asioiden jännittäjä ja mukana oli malttamattomuutta ja innokkuutta. Studiolle päästyä katsoin silmät suurina ja yritin pidätellä itseäni hokemasti koko ajan VAU. Kulisseilla oltiin saatu luotua ihan oikean sairaalan kopio. Ei tarvinnut kuvitella mitään, kun kaikki oli just eikä melkein, pieniä yksityiskohtia myöten. Tietysti tv.stä olen nähnyt 1. ja 2. tuotantokauden, mutta silti riitti hämmästeltävää. 

  
Oli hienoa päästä seuraamaan, kuinka kohtaukset rakentuivat, kuinka tiimi pidettiin koossa ja jokaisella oli oma, tärkeä tehtävänsä. Avustajina hilluttiin taustalla ja luotiin sairaalan tunnelmaa. Tärkeää työtä, vaikka tarkoituksena oli olla mahdollisimman huomaamaton ja äänetön. Kuitenkin ilman jengin pöhinää kohtaukset olisivat aika tyhjiä. Tottakai katsojan huomio kiinnittyy ensisijaisesti juoneen ja näyttelijöihin, mutta siellä me ollaan heti heidän takanaan. Vilahdeltiin siellä täällä, mutta kertaakaan ei viuhahdettu. Jalat oli koetuksella. Askelmittaria en tajunnut ottaa mukaan, mutta kävelyä oli paljon. Se oli oikeastaan päähommamme. Kävely voi kuulostaa vähän yksioikoiselta ja tylsältäkin, mutta se oli hauskaa ja yllätyksellistä. Ja oli ihan mieletöntä päästä seuraamaan ohjaajan ja työtiimin työskentelyä. Joka kohtauksessa ei oltu mukana, joten oli hienoa ihan vain seurata sivusta. Voisin vieläkin vain hengailla studiolla. Katsotaan millainen aikatauluni on kuun vaihduttua. Jos kerkeän, käyn pyörähtämässä kuvauksissa uudestaankin. Nyt on hyvä pitää vähän taukoa ihan jo selän ja jalkojen takia. Täytyy kotisohvalla ottaa hyvä asento. Nimittäin 17.2. Syke-sarja alkaa ihan alusta ja kaikki tähän mennessä ilmestyneet jaksot näytetään ennen uuden kauden alkua. Sairaalasarjat, television parhautta.

Kuva täältä.

8 kommenttia:

  1. Kivaa ja mukavaa vaihtelua arkeen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitäpä juuri :) ja mahtavat muistot vuosienkin päähän.

      Poista
  2. Hei tosi hauska postaus! Ja turvallisen näköinen asu, mäkin oon päässyt muutamaan kertaan leikkimään nuorta kandilääkäriä ja ihan mahtavat fiilikset kyllä jäi. Vielä yritän keretä uudestaankin, oli sen verran upeat kokemukset. Ihan samoja fiiliksiä jaan kanssasi, itsekin pohdin syksyllä, että uskallanko hakea, mutta onneks uskalsin, sillä haaveet kyllä toteutui nyt ihan urakalla. Ja jännitys oli minullakin ensin mieletön, mutta homma rentoutui kyllä huomattavasti kun tunnelma oli niin rento. Ihanaa vaihtelua normiarkeen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)). Varmasti moni mukana ollut voi samaistua alun jännitykseen :D. Toivottavasti kerkeisit vielä tässä keväällä uudestaan.

      Poista
    2. Ihan huippukokemus. Kyllä kammatti laittaa se hakemus :)

      Poista

Kiitos kommentistasi! <3