30. joulukuuta 2015

Tuli joulu kultainen

Niityllä lunta, hiljaiset kadut,
taakse jo jäänyt on syksyn lohduttomuus.
Muistojen virta, lapsuuden sadut.
Sanoma joulun on uusi mahdollisuus. 
(Pekka Simojoki - Tulkoon joulu)


Joulu ja koko viime viikko oli aivan ihana, mahtava, paras ikinä. Kun näitä kuvia katsoo, paljon on tullut vietettyä aikaa pöydän ympärillä hyvien ruokien ja herkkujen keskellä. Jouluna istuttiin kylki kyljessä syömässä, kun yhdeksän hengen voimin vietettiin joulua. Tämä joulu oli jotenkin rauhallisempi ja seesteisempi verrattuna viime vuoteen. Ehkä nyt jokainen oli asennoitunut, ettei mummulajoulua enää ole ja tämä on nyt uusi tapa, tyyli ja ympäristö, johon sopeutua. Aatonaattona olimme jo kaikki kotikotona. Kuusi kannettiin illalla sisälle ja koristelu meni lähes kivuttomasti. Mitä nyt perfektionistin silmäni hyppi silmille eivätkä valot meinanneet löytää oikeita oksiaan. Kuusi oli oikein kaunis ja vanhat koristeet toivat omat muistonsa. Siskon kanssa yövyimme veljen luona. Pieni hengähdystauko ihmisvilinän keskeltä, vaikka olimmekin ihan kävelymatkan päässä. 

Aattoaamu käynnistyi tuttuun tapaan riisipuurokipon äärellä Joulupukin kuumaa linjaa seuraten. Sen jälkeen kävimme laskemassa vatsakumpua ja kävelimme pitkin rantoja. Siinä kävellessä muistelimme, kuinka joskus niitäkin polkuja on tullut hiihdettyä kovillakin pakkasilla. Auringonpaisteessa kävely teki hyvää, vaikka maisemat eivät olleetkaan niin talvisen jouluiset. Hankia, korkeita nietoksia saa vielä odotella. Saimme siskon kanssa käydä joulusaunassa ihan rauhassa keskenämme, koska muu porukka saunoi vanhempien luona. Otimmekin siitä kaiken irti. Teimme hemmotteluhoitoja, silkkisiä käsiä ja jalkoja ja hellivät naamiot kasvoilla kuuntelimme joulumusiikkia saunan lämmössä. Saunoessa kulutimme vettä huomaamatta niin paljon, että viimeisen huuhtelun sain tehdä kylmällä vedellä. Laittauduimme rauhassa, kuorrutimme kämpän meikkaus- ja hiuspisteen tavaroilla ja kuuntelimme edelleen Spotifyihin tekemääni joululistaa. Kotiin palattua siellä olikin jo kattaus ja ruokien esillelaitto käynnissä. Kerrankin söimme ennen Joulupukin ja noitarummun alkua, joten senkin pystyi katsomaan ihan rauhassa. Aatto ei olisi mitään ilman perinteistä kierrosta haudalla. Illan pimetessä kävimme sytyttämässä kynttilöitä. Tuntuu, että vuosi vuodelta kierros vain pitenee. On niin monia muistettavia. Kummasti tänäkin aattona paketteja oli eksynyt kuusen alle. En oikein osannut mitään toivoa, mutta kaikki saamani lahjat olivat tarpeellisia. 

Joulupäivänä kävimme vielä nuorten kesken uudestaan haudalla viemässä lisää kynttilöitä. Pienet ja pidemmät kävelyt tekivät hyvää syömisen lomassa. Muutenkin selkä kiitti, kun ei vain istunut paikallaan koko aikaa. Muuten päivä meni rennossa vaatetuksessa korttia porukalla pelaillen. Olimme siskojen kanssa hommanneet samanlaiset jouluiset paidat. Kuva jäi vaan harmiksemme ottamatta. Ensi joulua odotellessa.

Tapanina siskot ja siskonmies lähtivät koteihinsa. Joulu oli ohi. Niin vaan päivät kuluivat huomaamatta hyvässä seurassa. Heidän lähdettyään kävin moikkaamassa ystäviä ja sain pitää sylissä aivan ihanaa ja niin mahdottoman pientä, pariviikkoista vauvaa. Kuvia on nyt kamera ja puhelin pullollaan. Vauva oli niin rauhallinen, nukkui koko vierailun ajan ja vain vähän raotti silmiään sylin vaihtuessa toiseen. Hänen ensimmäinen joulunsa. Illalla T tuli perheensä kanssa kahville meille. Vaikka olemme olleet T:n kanssa pitkään yhdessä, olemme aina olleet joulun erillään. Yleensä näemme ennen joulua, nytkin aatonaattona ja sitten seuraavan kerran joulunpyhinä tai viimeistään uutena vuotena. Minusta tämä ei ole ollenkaan kummallista. Järjestelyt muuttuvat sitten omien lapsien myötä, mutta nyt joulut ovat menneet hyvin näinkin. Oli tietty ihanaa päästä yöksi oman kullan kainaloon, kun T jäi meille. Sunnuntaina ajoimme järven taakse kahville, kun hänen sukulaisiaan tuli heille kylään. 

Vielä tänäänkin kuuntelin joulumusiikkia kuusenkynttilöiden valossa. Olin yksin kotikotona, joten sain fiilistellä rauhassa ja nauttia kiireetöntä aamupalaa. Ehkä kuitenkin pitäisi irtautua tästä joulumaailmasta ja alkaa suunnata ajatukset kohti tulevaa vuotta. Ensin juhlistamme vuoden vaihtumista ystävien luona ja ihastelemme rakettien luomaa loistetta. Olen nyt loppuvuoden T:n kotona. Mikä ilo ja autuus, kun puhelimet ja koneet toimii ja yhteys pelaa. Minut löytää edelleen Instagramista ja Snapchatista nimellä s4tsu. Siellä pääsee mukaan huomiseen juhlahumuun, jos maltan puhelinta näppäillä. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! <3