8. marraskuuta 2015

Marraskuiset treffit

Muutama päivä on mennyt kipeänä kotona. Ihan pelkästään sisätiloissa. Olen katsellut paljon sarjoja ja lukenut rästiin jääneitä lehtiä. Eväänikään en ole liikauttanut ulko-ovea kohti. Rentoilu jatkui nyt viikonloppuna yhdessä, kun olimme kerrankin molemmat kotona. Perjantaina aloitimme pikkujoulukauden T:n kanssa. Muutenkin olen jo ihan hurahtanut taas jouluun. Ihan vielä en ole koristeita ottanut esiin, vaikka niin uhosin heti marraskuun vaihduttua kalenteriin. Riisipuuroa keittelin yksi ilta ja vielä tänäkin aamuna sain siitä nauttia. Glögiä on tullut juotua jo useamman kerran. Myönnettäköön, että ensimmäiset karjalanpaistit ja joululaatikotkin on tullut maistettua. Nyt pitäisi vielä malttaa kuukausi, että saisi niitä taas uudelleen. Leivoin meille ensimmäiset tortut, kun taikinaa löytyi sopivasti pakkasesta viime joulun jäljiltä. En vaan pysty käsittämään niitä ihmisiä, jotka ostavat joulutorttunsa valmiina kaupasta. Mielestäni parasta on juurikin se oman käden jälki, kun torttujen sakarat ja luumupäälliset ovat vähän sinnepäin. Okei, kyllä minäkin helpotan leivontahetkeä käyttämällä valmiita lehtitaikinalevyjä. Herkkupöydän ääressä katsottiin Possea ja loppuillasta vielä leffaa kotisohvalla. Tomorrowland ei nyt oikein napannut. Ensimmäisen vartin jälkeen olin jo luovuttamasta. Tykkään Disneyn leffoista, kun ne ovat animaatioita tai sitten oikeasti aikuisille tehtyjä, aikuisia sankareita. Mutta tämä välimaasto, kun lapset ovat sankareita ja muka aikuisia, ääh. Onneksi ei menty tätä pätkää leffateatteriin katsomaan. Mutta en luovuttanut kesken, vaan nuokuin ihan elokuvan loppuun asti.

Kuva täältä

Eilen menimme T:n kanssa leffaan katsomaan uusinta Bondia. Ennen sitä T halusi viedä minut syömään. Tarkoituksemme olisi käydä kerran kuussa syömässä vähän hienommin ulkona. Kuitenkin edellinen ravintolailta oli viimeksi kesällä. Laittauduin ja kuorruttauduin mustaan asuun. Jotenkin loppuvuodesta vaatekaapista vetää puoleensa vain kaikki tummat ja mustat vaatteet. Onneksi on iloinen mieli. Tein meille pöytävärauksen illalle Haraldiin ja onneksi tein. Siinä syödessämme saimme kuulla, kun tarjoilija pahoitteli, ettei heillä ollut tilaa uusille asiakkaille ilman pöytävarausta. Tämä muistutti taas, että tee pöytävaraus aina ja ihan joka kerta. Olen kerran aiemmin käynyt Haraldissa, Tampereella ystävien kanssa. Tällä kertaa ruokani oli ihan nappivalinta. Minulle ei vaan sopi pavut ja sun muut palkokasvit eikä tästä annoksesta niitä löytynyt. Härkäannokseni oli niin hyvää ja jaksoin jopa syödä ihan viimeistä pisaraa myöten. Jälkiruokavatsaan jäi kerrankin tilaa, joten tilattiin vielä jälkkärit glögin kanssa. Ainut vähän kummeksuttava asia oli, että lopuksi saimme odottaa laskua ihan luvattoman kauan ja meinasi jo tulla kiire illan leffaan. Ruoka oli kuitenkin niin hyvää ja listalle jäi vielä monia kokeilemisen arvoisia annoksia, joten poikkeamme toistekin.

Sinappimoussella kuorrutettua härän ulkofileetä, tulisenpuoleista kastiketta, perunaa, paahdettuja juureksia ja mustikka-sipulihilloketta.
Myskisorsanrintaa, hanhenkoipea ja ankan sydäntä karpalo-konjakkikastikkeella. Savupaprikamoussella kuorrutettua perunakakkua, paistettua lehtikaalia, soijapapuja, paprikaa, rukiinjyviä ja tyrni-omena-porkkanahilloketta.
Skyr-valkosuklaaterriiniä, toffeekastiketta, hunajapaahdettuja auringonkukansiemeniä, kuivattua omenaa ja vadelma-balsamicosiirappia.
Tervattua jäätelöä, lakka-omenahilloa, mustikkakastiketta ja kanelikierrekeksi.
Skyr-jälkkäriäni oli jotenkin todella vaikea kuvailla. Kaupoissa on Skyr-rahkoja eri mauissa, mutta tämä ei ollut rahkaa. Enemmänkin kermainen suutuntuma, mutta ei mitään kermavaahtoa. Kinuski ja vadelmasiirapppi sopivat oikein hyvin kaveriksi. Selasin ruokaohjeita ja löysin, miten valkosuklaaterriini valmistetaan ja mitä se oikein tarkoittaa. Ainekset olivat ainakin yhdessä ohjeessa valkosuklaata, kananmunaa, liivatetta ja kermaa. Siitä siis se kermainen suutuntuma. Tätä voisi joskus kokeilla kotonakin. Tervainen jäätelö oli makuuni ihan liian tervaista, kun sain T:n annoksesta maistiaisen. Ja taas kunnon oivallus, ravintolassakin voi taas tilata glögiä.

Kuva täältä
Uusin Bond-leffa oli aivan mielettömän hyvä. Tätä kannatti odottaa. Leffan aluksi oli teksti, jossa muistutettiin somen käyttäjiä olla spoilaamatta elokuvan juonta ja tapahtumia, jotta jokaiselle säilyy elokuvanautinto. Siksi sanonkin vain, että tykkäsin ja suosittelen. Jäätävää vain, jos tämä oli oikeasti Daniel Craigin viimeinen Bond. Hän on mielestäni kaikista parhain. Elokuvasta varmasti tykkäisivät myös kaikki isimiehet ja isänmieliset, jos tänään on vielä hakusessa isänpäivän ohjelma. Ihanaa isänpäivää! Täytyykin rimpauttaa iskälle jossain välissä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! <3