18. lokakuuta 2015

Satuhieronta - Hoivapuu

Tänään vietetään valtakunnallista Satupäivää. Koska koulut ja päiväkodit ovat tärkeässä osassa Satupäivän toteuttamisessa, koko edeltävä viikko on ollut täynnä satuja. Satupäivän tavoitteena on luoda lapsille, nuorille ja aikuisille yhteinen elämys keskelle arjen kiirettä ja tarjota kaikenikäisille mahdollisuus uppoutua yhdessä sadun maailmaan. Joka vuosi Satupäivän toimikunta päättää Satupäivälle teeman, jonka avulla halutaan korostaa jotain ajankohtaista näkökulmaa satuihin. Tänä vuonna teemana on Satu tekee hyvää. Sadut ruokkivat mielikuvitusta, opettavat empatiaa ja kehittävät sosiaalisia ja kulttuurisia taitoja.  Lisää tietoa esimerkiksi Satupäivän taustasta voit käydä lukemassa Satupäivän sivuilta täältä. Itse kuulin ensimmäistä kertaa koko Satupäivästä vasta tällä viikolla. Sain sähköpostia Satuhieronnalta, että hekin ovat mukana Satupäivässä lahjoittamalla uuden Satuhieronnan nimeltä Hoivapuu vapaaseen käyttöön. Haluan jakaa tämän sadun kanssasi. 

Hoivapuu
 (Laske kädet lapsen selän päälle hetkeksi aloituksen merkiksi)
 
Olipa kerran kaukainen maa, jossa oli pieni kylä.
 (molemmilla käsillä muutaman kerran isoa ympyrää selkään)
 Kylää reunustivat monet ruusupensaat.
(tee pyörittävää liikettä sormilla selkään vasemmalta ylös, oikealle ja oikealta alas) 

Jos lähti polkua alaspäin,
(kävelyaskeleita kämmenillä yläselästä alaselkään)  
siltä löytyi kaunis puutarha.
 (tehdään ympyrää käsillä alaselkään)
Keskellä puutarhaa kasvoi suuri, vihreälehtinen puu.
(painetaan kädet alaselän kohdalle)
Puun oksat olivat vankkoja ja mutkikkaita.
(tehdään kämmenellä oksia, vetämällä käsillä mutkittelevia ratoja ylhäältä alas)

Puun oksille oli lintujen helppoa laskeutua istumaan.
(painele rauhallisesti kämmenillä pitkin selkää mukaillen laskeutuvia lintuja)
Osa puuhun laskeutuvista linnuista oli lentänyt kauempaa ja osa läheltä. 
Osa linnuista oli lentänyt läpi tuulen ja myrskyn ja osa halki auringonpaisteen. 
Puusta löytyi aina sopiva oksanmutka, 
jonne pienet ja suuret linnut saattoivat laskeutua lepäämään.
(pidä kämmeniä selän päällä)

Jos katsoi kauempaa, saattoi ajatella, että puu oli ihan tavallinen puu. 
Mutta ne linnut ketkä olivat istuneet puussa, tiesivät, että puu oli hyvin harvinainen. 
(tee sydän selkään)
Puu oli Hoivapuu. Kaikki puussa istuvat linnut saivat hoivaa päästä jalkoihin asti.
(vedä kämmenillä muutamia vetoja lapsen päästä varpaisiin)

Myös aurinko tiesi, että puu oli Hoivapuu ja se lämmitti säteillään puun oksia, 
jotta puun sylissä oli mukava ja lämmin istua.
(pyörittävää liikettä kämmenillä selkään)
Puu oli rentoutumisen paikka.
(kädet hetkeksi paikoilleen selän päälle)

Tuuli tiesi, että puu oli hoivapuu ja keinutti puuta lempeästi kuin kehtoa.
(keivuttavaa, tuudittavaa liikettä) 
Puu oli rauhallisuuden paikka.
(kädet hetkeksi paikoilleen selän päälle)

Sade tiesi, että puu oli hoivapuu, 
ja antoi vain pienempien pisaroiden sataa suoraan puun päälle,
(pisaroita sormilla ympäri selkää)
jotta lehdet pystyivät suojaamaan puussa istuvia lintuja. 
Puu oli suojan ja turvallisuuden paikka.
(kädet hetkeksi paikoilleen selän päälle)

Tähdet tiesivät, että puu oli hoivapuu, 
ja tuikkivat yöllä kirkkaina ja suuntasivat lempeää valoaan puun oksille.
(piirrä tähtiä selkään)
Puu oli kauneuden paikka.
(kädet hetkeksi paikoilleen selän päälle)
 
 Joskus pienet tähdenlennot lensivät halki yötaivaan ja silloin sai toivoa jotakin.
(tee sormella tähdenlento)
 Sen pituinen se.
(laske kämmenet lopetuksen merkiksi selän päälle)

Kuva täältä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! <3