31. lokakuuta 2015

Mä tahdon auttaa


Ensimmäinen viikko työharjoittelua on takana. Aloitus jännitti niin, että luulin vatsan käyneen kauppaa sisuksien kanssa ja vaihtavan paikkaa. Ensimmäisenä aamuna oli vähän sekaannusta osaston kanssa, mutta sain kuin sainkin paikan. Minulla on kaksi nimettyä ohjaajaa. Työkaverit ovat kuitenkin sellaisia, että kaikilta voi kysyä apuja. Käsiä on tullut pestyä enemmän kuin koskaan ja desinfiointiainetta on läträtty kyynärpäitä myöten. Ihme kyllä kädet ovat pysyneet kunnossa. Täytyy jatkossakin muistaa rasvata joka ilta. Käsihoito on auttanut, kun muistaa kuoria kerran viikossa. Mutta tämä onkin vasta ensimmäinen viikko. Nähtäväksi jää, missä kunnossa kädet ja koko kroppa on viikkojen jälkeen.

Oli ihan mieletön tunne saada valkoinen asu päälle. Tätä harjoittelua olen odottanut koko vuoden. Siitä lähtien, kun tein valinnan erikoistua sairaanhoitoon ja huolenpitoon. Tähän mennessä olen mittaillut oikein olan takaa verenpaineita. Tai käsivarrestahan se mitataan. Digimittari on tullut tutuksi. Kerran pääsin avustamaan EKG:n mittaamisessa. Tekee jotenkin pahaa painella ja etsiä rintakytkennöille paikat. Koulussa harjoitellessa itseäni ainakin painelu sattui, joten yritin mahdollisimman hellästi käsitellä potilasta. 

Tiedon määrä tällä viikolla on ollut ihan mieletön. Onneksi heillä on tuttu kirjaamisjärjestelmä käytössä, ettei ihan alusta tarvitse kaikkea aloittaa. Tutustuin paikkoihin, tarvikkeisiin ja potilastietoihin. Tahti on ollut rauhallinen. Odotan jo, että pääsisin kunnolla rytmiin mukaan ja tekemään työryhmän mukana. Odotan myös päiviä sairaanhoitajan ja fyssarin matkassa. Perhe kylläkin varoitteli, että odotapa vain. Kyllä se tahti muuttuu, kun opin talon tavoille ja saan enemmän tehdä itse. Alku on rauhallista neuvontaa ja opettelua. Mutta en millään malttaisi vain seurata vierestä. 
Kuva täältä

2 kommenttia:

  1. Hei ihan mahtavaa, että siellä opetellaan ekg:n otto kunnolla! :) toi paikkojen etsiminen on meinaan tosi puutteellista ja vaikuttaa paljon siihen käyrän laatuun ja siihen, että saadaanko patologiset löydökset näkyviin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Peräti kerran harjoteltiin koulussa ja sai myös kokea, millasta on olla potilaana. Oonkin aina kärppänä mukana, kun joltain potilaalta ollaan mittaamassa :)

      Poista

Kiitos kommentistasi! <3