14. lokakuuta 2015

Keskittyminen

Olin viime viikonloppuna kotikodin maisemissa. Kävin kävelemässä pitkin rantoja ja katuja, silmissä tuttuja maisemia. Ja ensi viikoksi pääsen noihin maisemiin uudestaan. Monta päivää pelkkää kengännauhojen sitomista ja saan ehkä jopa raittiin ilman myrkytyksen. Täällä merenrantaa on tullut talsittua ristiin rastiin, että osaan reitit jo unissani eikä kävely innosta yhtään. Vaihtelu virkistää ja odotan jo, että pääsen lomailemaan kotikotiin. Netti toimii todella huonosti siellä, välillä oikein ottaa päähän, mutta tuleepahan kunnon irtiotto somesta. Tietokone ei toimi ollenkaan, tabi vähän sinnepäin eikä puhelimen sivujen lataamista jaksa pitkään tuijotella. Siis tiedossa paljon lehtien lukua, hengailua, ulkoilua ja oleilua.

Kuka naapureista myöntää harrastavansa ruskajumppaa

Olen varma, että minulla on joku hetkellinen keskittymishäiriö, kun en millään meinaa malttaa tehdä yhtä asiaa kerrallaan. Joten nyt päätinkin, että kun katson telkkaria, katson vain telkkaria. Kun luen lehteä, vain luen. Kun olen ihmisten, perheen ja ystävien seurassa, olen oikeasti läsnä. Plärään puhelintani aivan jatkuvasti Snäpin, Instan, Facen, Bloggerin ja sähköpostien välillä ja parhaimpina kertoina tämä kehä ei ota loppuakseen ollenkaan. Ostin Mindfulness-värityskirjan viisi viikkoa sitten. Olin näistä lukenut ja tarpeeksi kauan ideaa pureksittuani kotiutin myös itselleni yhden painoksen. Ensiksi tottakai selasin koko kirjakaupan valikoiman läpi ja päädyin lopulta siihen ensimmäiseen, minkä käsiini otin. Se on sopivankokoinen mukanakin kannettavaksi. Kuvia on erikokoisia, joten heti syttyi idea toteuttaa osa vesiväreillä. Ostin tämän värityskirjan keskittymisharjoituksia varten. Olen kirjan ihan alussa ja vasta yhteen kuvaan olen malttanut paneutua. Kauaa en pysty näitä kuvia tuijottamaan, kun alkaa pyöriä silmissä. Kirjoitustusseissa oli sopivan ohuet päät pieniin yksityiskohtiin. Käytän näitä kyniä muutenkin, koulussa kirjoitin muistiinpanoja ja kalenteriini saan jotain tolkkua värikoodeilla. Käytin vastaavia kyniä jo peruskoulussa. Jo silloin olin hyvin tarkka kynien värijärjestyksestä. Ja olen edelleen. Jos näkisit vaatekaappini, ymmärtäisit tämän värikoodauksen. Tai sitten pitäisit minua pedanttina. Järjestelmällisyys ja suunnitelmallisuus tuo minulle kuitenkin turvaa ja varmuutta. On turvallista kulkea pimeillä kaupungin kaduilla, kun kynät on repussa järjestyksessä. 

  Silloin kun otan kirjan ja kynät käteen, ajantaju katoaa. On vain minä ja kirja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! <3