4. lokakuuta 2015

Hymy herkässä

Tällaisia viikkoja pitäisi olla lisää. Ja samalla päätin, että myös on. Viime päivien aikana on ollut hienoa huomata, että kun oikeasti keskittyy kaikkeen hyvään, sitä on. Kun vielä illalla miettii, mitä kaikkea hyvää on ollut sinä päivänä, voi alkaa nukkuakin paremmalla mielellä. Oikeastaan vain pari kertaa on tehnyt mieli kunnolla purkaa ärsyyntymistä ja turhautumista. Ei siis enää valituksia huonosta säästä, vesisateesta, hanhenkakasta kengänpohjassa tai siitä, että mitään paperia ei ole käsien ulottuvilla. Ihan pikkuasioita, joilla on turha vaivata päätään pidempään kuin sen hetken. Olen myös päässyt siitä, etten enää edes ajattele niin paljon kaikkea huonosti mennyttä ja vikoja. Negatiivisiakin ajatuksia on kyllä, mutta ei enää läheskään niin usein. Miksi pitäytyä myrskypilven silmässä, kun voi oikeasti hypähdellä pitkin sateenkaarta hymyssä suin? Ei tämä positiivinen vaihe ihan katkaisimesta painamalla ole muuttunut. Jotain tekemistä voi olla myös pidemmän ajan säännöllisellä unirytmillä ja syömisillä. Vastoinkäymisistäkin voi löytää myös jotain hyvää. Minulle on monta kertaa sanottu, ettei asiat murehtimalla parane. Vasta nyt alan oivaltaa, miten voin muuttaa ajatuksiani. Kun kaaduin portaissa, yksi ihminen pysähtyi kysymään, kuinka kävi ja pääsin lopulta omin jaloin kotiin. Se lämmitti mieltä. Ei haitannut, kuinka moni näki, kun edes yksi tuntematon pysähtyi ja oli valmiina auttamaan. Pitäisi enemmänkin olla tällaisia tilanteita, etteivät ihmiset vaan kävele ohi omissa ajatuksissaan ja kiireissään. En kuitenkaan suosittele tahallaan kaatuilemaan ja vetelemään voltteja, mutta liikkumaan avoimin silmin ja olemaan valmiina auttamaan ja ohjaamaan, jos vastaantulija näyttää olevan pudonnut kartalta. 

Itse oikein hämmästyin, kun vanhempi nainen toivotti hyvät päivän jatkot poistuessaan kauppakeskuksen hissistä. Olimme hississä kaksin, opittujen tapojen mukaan tuppisuina odottaen omaa kerrosta. Siksi niin hämmästyin tästä hyväntuulisesta toivotuksesta. Onneksi älysin toivottaa hyvää viikonloppua takaisin. Kaikkien näiden niemessä asuttujen vuosien jälkeen jopa naapuri moikkasi minua ennen kuin kerkesin edes tajuta jonkun tulevan rapuissa vastaan. Yleensä olen saanut moikkailla kuuroille korville. En oikeastaan edes tiedä talostamme kuin vastapäiset naapurit kasvoilta. Huomaa, että kerrostalossa asuminen ei ole niin yhteisöllistä kuin lapsuudessani rivitalossa, jossa edelleen jokainen tuntee toisensa. Tai sitten en ole itse tarpeeksi soitellut naapureiden ovikelloja lainatakseni sokeria. En ole pimpotellut ollenkaan. Pari kertaa olen ajatuksissani työntänyt avainta väärän kerroksen oveen, mutta silloinkin hiippaillut vähin äänin omaan kotiin.

Menin kouluun vaihteeksi hiukset auki ja silmälaseissa, hurjaa.
Kävin eilen opiskelijahierojalla. Tämä taisi olla kolmas kertani siellä eikä kolmonen ole suotta onnenlukuni. Nimittäin nyt löytyi sellainen hieroja, joka oikeasti osasi kuunnella sekä minua että lihaksiani. Sain puolen tunnin niskan, hartioiden ja yläselän hieronnan. Kerrankin hieroja hellensi otteitaan, kun sanoin, että nyt tuntuu liikaa. Pystyin paremmin rentoutumaankin ja hieroja pääsi pintalihasten lämmittelyn jälkeen työstämään myös syvemmältä. Olo oli niin hyvä. Laitoin hänen nimensä muistiin, että osaan varata hänelle seuraavallakin kerralla. Tykkään, kun T jaksaa hieroa hartioitani, mutta ammattilainen on aina ammattilainen. Varsinkin tuleva ammattilainen, kun opiskelujen alkuvaiheessakin oli jo noin hyvä. Annoin hänelle palautetta ja kävi ilmi, että tämä viikonloppu oli hänen ensimmäinen asiakashierontakerta. Ei siis yhtään huonompi aloitus. Tänään olenkin sitten ollut todella jumissa ja kipeä. Hieronta on mennyt perille ja nyt täytyy itse venytellä, että huomennakin pääsen sängystä liikkeelle. En ymmärrä, miten olen aina hieronnasta seuraavana päivänä näin tulessa. Kolottaa päästä varpaisiin, vaikka jalkoihin ei edes koskettu. Mutta en valita enempää, se tunne heti hieronnan jälkeen oli niin hyvä. Aivan kuin olisin kasvanut pituutta ja ryhti suoristunut.


Hyvä ruoka, parempi mieli. Ei siitä pääse yli eikä ympäri. Tein meille tässä illalla lämpöisiä voileipiä. Jäi vähän sarjatuotantotyöskentely päälle, kun tein itsellenikin neljä leipää ja jaksoin syödä niistä yhden. Ehkä nyt pienen tauon jälkeen uppoaisi tuo toinenkin. Jaksaa sitten nukkua aamuun asti. Täytteiksi laitoin kinkun ja aurajuuston lisäksi ananasta, tomaattia tai persikkaa. Jotain noista kolmesta aina yhdelle leivälle. Halusin välillä olla se, joka häärää keittiössä enkä aina kuola valuen vain odota persuksillani valmista nenän eteen. Leivät maistuivat molemmille. Kunhan pidin huolen, ettei ananasleivät uponneet väärään suuhun. En ymmärrä, miten ei voi tykätä ananaksesta. Tuore ananas on kuin karkkia ja hunajaa samassa, terveellisessä muodossa. Tällä kertaa piti vain tyytyä purkitettuun ananakseen. 
 
Päästiin tänään myös aikamoiseen herkkupöytään, kun T:n sukulaiset kutsuivat syömään. Näillä sunnuntailounailla on jo ihan perinne. Pöydän ympärillä oli taas väkeä piukassa ja kuulumisia vaihdettiin ristiin rastiin. Yritettiin jo matkalla miettiä, milloin kävimme heillä veljesten kanssa viimeksi ja todettiin, että ihan liian kauan sitten. Tarkkaa päivää en vielä kuvista tarkistanut, mutta vaikutti siltä, että tämä oli ensimmäinen kerta tänä vuonna. Jos vielä kerkeisimme glögitellä tämän vuoden puolella. Monen ihmisen aikataulujen sovittaminen ei olekaan niin helppo juttu. Pääsimme myös ihastelemaan uusinta tulokasta. Hän pääsi oikein kunnolla tuijottamaan sukulaismiehiä ja muutenkin oli niin paljon kasvoja ympärillä. Välillä silmät oli niin suurena hämmästyksestä, välillä vähän haukoteltiin ja sitten jatkettiin perus päivärytmiä eli syömistä ja nukkumista. Vauvojen elämä on niin pelkistettyä ja rentoa. Ei huolta huomisesta. Kunhan haleja, pusuja, ruokaa ja unta riittää. On hienoa päästä seuraamaan taas uuden ihmistaimen kasvua. 

Kokeiltu on, bruchetta menee alas myös kivennäisvedellä.
Syksyä parhaimmillaan, uunituoretta omenapiirakkaa.

Bukowskin nallet, niin söpöjä. Tämäkin hiirulainen löysi uuden kodin pienestä kainalosta.
Oikeastaan voisin vain jatkaa tätä hyvän mielen ylistämistä, mutta parempi lopettaa, ettei mene ihan överiksi. Ei valiteta viikkoon -haaste tulee jatkumaan vielä ensi viikollakin. Huomenna luvassa pelätty maanantai, viikon aloitus ja päivistä kurjin. Mutta mitä jos tekisinkin siitä päivästä parhaimman. Ihan vain nyt, kun päätän niin. Muutenkin ensi viikko tuo tullessaan niin paljon ihania hetkiä ja paljon ystävien kanssa oleilua. Voiko muuta toivoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! <3