8. lokakuuta 2015

Auringon kultaa

Positiivisuus jatkaa voittokulkuaan. Ehkä auringonpaisteella on osansa asiassa, koska kukapa haluaisi ärmennellä näillä ilmoilla. Maanantaillakaan ei ole enää pahaa kaikua. Muutamia sattumuksia on käynyt, mutta nekään eivät pystyneet kääntämään hyvää mieltäni. Opinpahan ainakin, että talvi on tuloillaan ja tästä lähin saa päivittäin vilkaista lämpömittaria ennen ulos uskaltautumista. Lähdin tuona aamuna liian luottavaisin mielin liikenteeseen. Aurinko paistaa, joten lämmin on oltava. Aamuisin on ihana herätä, kun aurinko kimmeltää kuuraisella nurmella ja katot ovat valkoisia. Ehkä silloin viimeistää pitäisi hälytyskellojen soida, ettei ulkona ole paljoa plussaa. Kävelinkin paljon nopeampaa takaisin kotiin ja äkkiä fleecepeittojen suojiin. En meinannut lämmetä koko päivänä. Pattereista tuli vain lämmin lehmän henkäys, joka ei paljoa lämmittänyt edes mieltä. Eilen illalla kuulin ilouutisen kotiuduttuani, meillä on patterit alkaneet hohkaa. Parasta. Nyt uskaltaa näyttää nenäänsä vähän enemmän fleecejen alta.

Koska aurinko paistoi maanantaina niin ihanasti, lähdin polkemaan. Uskaltauduin pyörän selkään eikä tuntunut yhtään hassummalta. Lenkistä tuli yllättäen suunniteltua pidempi, yli 15km. Palautin paketteja ja huomasin vasta suljettuja ovia kolkutellessani, että vakkarikauppani olikin sulkenut ovensa lopullisesti. Vähän aikaa saikin miettiä, mihin nyt tungen palautukseni. Navin opastuksella löysin Matkahuollon, jonne ihme kyllä pääsin ilman suurempia mutkia. Sieltä sainkin mukaani entistä isomman paketin. Kuka nyt ei pyöräilisi kenkien tähden. Kotimatkalle laitoin vielä varuiksi navigaattorin huutamaan korviin musiikin yli. Pihasta vielä muistin lähteä samaa reittiä takaisin kotiin ja navi rääkyy heti tee u-käännös. Neuvot oli muutenkin vähän sinnepäin. En tiedä kompassinkaan kanssa ilmansuuntia, joten miten voi olettaa, että osaisin lähteä länteen. Paras neuvo oli kuitenkin, että lähde etelään. Kylmyyttä pakoon lämpimään. Reissuun tekisikin mieli, vaikka nyt on ollut niin kaunis syksy.

Tilasin muutamat kengät Zalandolta ja olisin halunnut ne kaikki. Rajasin kuitenkin kahteen pariin. Eilen kävelin elämäni ensimmäisen kerran biker-nilkkureilla. Vähän on jaloilla tottumista tukevampiin pohjiin kuin tennareissa. Toiset kengät ovat korolliset nilkkurit vähän parempaan menoon kuin jokapäiväiseen kävelyyn. Tämä tilaus oli onnistunein ikinä, koska löysin kuin löysinkin ensikuun häihin mekon. Kuvia mekosta näkee sitten lähempänä häitä, mutta nyt kaapistani löytyy myös maksimekko juhlia varten. Olin jo aivan luopunut toivosta ja valmistautunut pukemaan luottomustan kotelomekkoni. Nyt saan jotain ihan uutta. Onneksi avokkaissani oli tarpeeksi korkoa, etten astu ainakaan ite omille helmoilleni. Välillä täytyy olla vähän materialismionnellisuuttakin.


Eilen olin koululla omaishoitajien päivässä. Pidimme opiskelukavereiden kanssa pisteitä, joilla mittasimme vieraidemme verenpaineen, hemoglobiinin ja laskimme painoindeksin. Hius- ja kauneuspuolelta oli valmistuvia opiskelijoita, joiden pisteillä sai pikakampauksia ja hiusten siistimistä, käsihierontaa, intialaista päähierontaa ja kynsien lakkauksen. Ihana rentoutumispäivä, joka järjestetään vuosittain. Nyt oli puhetta, että tälläisen tapahtuman voisi järjestää puolivuosittainkin. Päivän lopussa kerkesin itsekin istahtaa kampaajan tuoliin ja sain ihanat kiharat. Ammattilaisilta se käy aina niin nopeasti. Aamulla vähän reenasimme verenpaineen mittaamista manuaalisesti ja ensimmäistä kertaa kuulin paineet. Onhan se hyvä tässä vaiheessa jo oppia. Tekniikan tiesin unissanikin, mutta stetoskoopin nupit koskivat aina korviini niin paljon, etten pystynyt kivun läpi keskittymään mihinkään muuhun. Mutta eilen kuului ja vielä monella eri ihmisellä. Vielä viime hetkilläkin voi oppia jotain uutta. 

Käytiin siskon kanssa pyörähtämässä eilen alkaneilla Stockan Hulluilla päivillä. Nimenomaan nopealla pyörähdyksellä, koska haimme vain ne, mitä tarvitsimme. Siellä ihmisten keskellä alkoi olla aikas tukalaa ja hullua menoa, joten pysyttiin täysin suunnitelmassamme. Täytin puolen vuoden silmämeikinputsausvarastoni. Edelliset putelit riittivät hyvin viime Hullareista, koska viimeinen pullo loppui toissapäivänä ja eilen sain lisää. Hyvin laskettu. Yleensä Hullareilta tai Sokoksen 3+1 päiviltä ostan uuden Essien kynsilakan ja niin ostin nytkin. Olin jo pitkään katsellut oransseja sävyjä ja nyt kotiutun Meet Me At Sunset -sävyn. Tottakai sillä piti lakata heti eilen uudet syyskynnet. Sisko ihmetteli lakkaustani, miksi yhden kynnen pitää olla erivärinen. Olen vain tykästynyt tähän jo niin vanhaan tyyliin. Ehkä joskus opin koristelemaan kaikenmaailman kukat ja kuutkin.


Tämä päivä meneekin meikatessa, hiuksia laittaessa ja pakatessa reissua varten. Ilta hillutaan Tampereella Hämeenkadun approssa ystävien kanssa. Muutama tuttukin pitäisi bongata siellä vilinässä. Nämä ovatkin ensimmäiset opiskelijabileeni Treella. Jatkoille mennään Fat Ladyyn, senkin näen ensimmäistä kertaa. Odotan jo, millainen Teflon Brothers on livenä. Fiiliksiä ja menoa voi seurata Snapchatissa, josta minut löytää nimellä s4tsu. Katsotaan, pysynkö poikien vauhdissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! <3