20. syyskuuta 2015

Vaivaako sinuakin joskus pikkunälkä

Ihana viikonloppu on jälleen takanapäin. Minun piti olla reissussa, oikeastaan tänään palaamassa mutta istunkin jo sohvan nurkassa. Peittoihin kääriytyneenä, viitan alla. Tuli pari muuttujaa enkä lähtenytkään kotoa mihinkään. Toisaalta ihan hyvä näin. Oli huojentavaa tulla torstaina kotiin, kun mikään ryhmätyö ei odottanut. Viimeisteltiin koulussa viimeinen kokonaisuus. Ai että tuntui hyvältä viimeisen pisteen jälkeen. Stressi alkaa muutenkin vähentyä, koska lääkehoidon tentti on takanapäin. Sormet vielä ristiin, että kirjoitin tarpeeksi ja potilaat pysyivät hengissä. Oli myös hyvä huomata, että olin taas vaihteeksi sekoittanut kaksi viikkoa toisiisa. Seuraavaan tenttiin onkin enemmän aikaa lukea, kun se ei olekaan vielä ensi viikolla. Perjantaina vietin kouluvapaata iltaa ihan suosiolla. Pakko vähän tuulettaa ajatuksia kaikista noista lääkkeiden vaikutuksista ja haitoista.

Leivoin pullaa, koska kahvivieraita oli tiedossa viikonlopulle ja ensi viikollakin saan koulukaverin kylään. Fariinisokeria jäi edellisestä leipomiskerrasta ja vappusimaakaan (miksi koko ajan tuntuu, että oikea muoto olisi vappusiimaakaan) ei olla tekemässä hetkeen, joten johonkin pitäisi sokeri upottaa. Muistin, että joskus lapsena äiti on tehnyt fariinisokeripuusteja ja varuiksi googlasin eri ohjeita. Helppoahan se oli normisokerin tilalla lisätä kanelin päälle pullalevylle ja alkaa pyörittämään. Tai helppoa ja helppoa, kun eka satsi jäikin kiinni pöytään. Mutta sain niistä silti ihan korvapuustin näköisiä. Fariinisokerista tulee sulaessa sellaista siirappimaista, joten ripottelin maltillisesti. Otin varmaan päälle ja puolen litran taikinasta tein vain kolmanneksen näitä pullia. En muistanut kuinka makeita tulee, joten tein myös normikorvapuusteja ja voisilmäpullia. Pakkanen sai mukavasti täytettä. Silti pullaa on tullut parin päivän aikana syötyä sen verran, että ihme, etten ole hiivan voimasta paisunut kuin ilmapallo.


Kasattiin poikien kanssa leffaeväät nenän alle ja tuijotettiin ensin Possea. Varma syksyn merkki, kun telkkarissa alkaa pyöriä uusia sarjoja eikä aina vain uusintojen uusintoja. Posse sai useasti aikaan sellaisen olon, että mitä mä just näin ja mitä tapahtui. Välillä tuntui, että nyt lähtee homma käsistä ja silti nauroin ihan kippurassa. Ja voisiko kausi paremmin alkaa, kun Jenni Vartiainen oli vieraana. Hurjaa menoa stuntissa. Ainut, että teki mieli vaihtaa kanavaa, kun jälleen Robin oli mukana. Onneksi heti ensimmäisessä jaksossa, ei pääse yllättämään enää tällä kaudella. 

Ohjelman jälkeen laitettiin Jurassic World pyörimään. Tykkäsin leffasta niin kuin muistakin Jurassic Parkeista. Mieletöntä olisi ollut päästä näkemään leffa isolta screeniltä 3D-lasit päässä, mutta Finnkinolla se pyöri enää normiversiona. Kotonakin pääsi hyvin tunnelmaan. Joku dinosauruksissa vetää minua puoleensa. Lapsenakin tykkäsin Maa aikojen alussa -lastenelokuvista ja joskus ala-asteella tein  esitelmän näistä otuksista. Muistelinkin perjantai-iltana, että pitäisi se kirja hakea tänne kotikotoa, jos ei jo kirjalaatikoista löydy. Olen tämmöinen muistojen haalija. 

Päätin ihan tietoisesti, etten osta tälle viikonlopulle karkkia. Koko viikko meni ilman, kun viime viikonloppuna söin lakuja liikaa ja tuli ihan huono olo. Siis minulle, joka voisin syödä pelkkää lakua aina. Mutta rajansa se on minullakin. Joten päätin, etten osta edes varuiksi mitään karkkia kotiin, jos jossain vaiheessa tekisikin mieli. En vaikka Cittarissakin oli irttarit tarjouksessa. Jos kaapeista ei löydy kätköjä, ei tule syötyä, loogista. Ajattelin viikolla, että hyvinhän tämä menee. Ei mitään raivareita tai tärinöitä. Kunnes tajusin, minähän olen leiponut enemmän kuin yleensä. Niin vain mieli tekee tepposet ja hakee sokeria jostain muualta. Olen välillä roikkunut oikeassa kädessäni kaksin käsin, jotta se ei menisi mielihalun perässä. Makeaa minulle, minulle, vain minulle. Monella on loppukiri sokerittomassa syyskuussa. Totaalikieltoa en laita itselleni, mutta ihan jo tietoisilla valinnoilla uskon pääseväni tästä. Ei siis leipomista taas hetkeen. Senkin huomasin karkkien jäätyä kauppaan, että minulla on tällä viikolla ollut koko ajan nälkä. T:kin jo ihmettelee. Syön kuitenki neljästä viiteen kertaan päivässä, joista yksi tai kaksi annosta on lämmintä kotiruokaa. Silti viimeistään parin kolmen tunnin päästä hoipun sokerit alhaalla nälkäisenä. Nyt olen lisännyt veden juontia olemattomasta määrästäni noin litraan ja tarkoitus on kasvattaa määrää sinne normaaliin kahteen litraan päivässä. Nyt kun olen lisännyt veden juontia, tuntuu, että nälän lisäksi minulla on koko ajan jano. Kohta kaksi vuotta on opeteltu ja käyty läpi ravitsemussuosituksia, jotka tuntuvat muuttuvan heti, kun edellisen oppii. Tiedän perus lautasmallin ja mitä ja miten pitäisi syödä. Näin tulevana hoitajana voisin alkaa myös noudattaa näitä oppeja enkä vain ohjeistaa muita. Jotain hyvää olen kuitenkin näinä päivinä huomannut. En muistanut kuinka hyvin maitorahka täyttää aamu- tai välipalana mehukeiton kanssa. Maitorahkasmootheihin alkaa mennä taas maku, joten vähän vaihtelua. Vaikka on samoja aineita, on kiva vaihteeksi lusikoida. Olen myös kerännyt rahkattomia smoothieohjeita, joista kerron, kunhan blenderi pääsee laulamaan. 


Tänä aamuna tein jo kuinkahan monetta kertaa sunnuntaiaamupalaksi banaanilettuja. Löysin tähänkin uusia ohjeita, kun jo pitkään olen vain haarukalla tai sauvasekoittimella möyhentänyt banaanin ja kaksi kananmunaa ja paistanut pannulla kookosöljyssä. Nyt laitoin banaanin ja munat blenderiin ja lisäsin joukkoon puoli desiä kaurahiutaleita, muutaman tipan sitruunaa ja hyppysellisen suolaa. Annoksesta tuli kaksi lettua ja jo yhden jälkeen aloin olla ihan ähkyssä. Tarvitsin reilun tunnin tauon, että toinen lettu upposi. Ja nyt tässä kirjoitellessa alkaa taas nälkä yllättää, joten eiköhän täydy nousta ruoanlaittoon. Kuinka paljon tässä oikein täytyisi alkaa syömään. Yleensä ruoan saatuani nenän alle jaksan annoksesta puolet ja sitten alkaa jo tehdä tiukkaa. Eli en pysty kerralla syömään hirveitä määriä, mutta en jaksaisi koko ajan olla syömässäkään. Vaikea kierre. Palaan asiaan, kun löydän jonkun pakotien. Tai tasapainon. Miten haluaa ajatella. Olisiko sinulla heittää jotain apuja kehiin?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! <3