11. syyskuuta 2015

Pitkä perjantai

Näköjään yhteen perjantaipäivään voi mahtua menoa ja meisinkiä sekä tunteita laidasta laitaan. Aamulla tajusin, että jäsenyyteni uudelle salille koskee vain kuntosalia. Olin jo niin intoillut sunnuntain pilateksesta. Olin siis lukenut ja ymmärtänyt väärin. Intoilin toisen salin tarjonnasta niin, että sekoitin ne keskenään. Tuntui, että maa katosi jalkojen alta. Sitä pettumyksen määrää. Maksanko oikeasti jäsenyyttä pelkkään kuntosaliin, tuleeko minusta joku salimuikki? Pilatesta tarjoavalle salille jäsenyys oli niin hintava, ettei opiskelijabudjetti ihan venynyt siihen. Ei sittenkään, vaikka kävisin pelkästään töissä. Aikani asiaa mietittyäni päätin, ettei tämä vetele. Muistin, että kodin lähellä olevalla salilla on myös pilatesta tarjolla. Sinne kymmenen kerran kortti olisi vielä pidempään voimassa ostopäivästä. Tässä illan aikana sain kaikista parhaimman idean, miten yhdistää kuntosali ja pilates. Muistin Yoogaian sivustot, joille pääset tutustumaan täältä. Ihan kaikista paras kombo. Tajusin, etten tykkää juosta paikasta toiseen muutenkaan. Miksi siis yrittäisin tasapainoilla kodin, koulun ja myöhemmin työn sekä eri salien välillä. Nyt käyn yhdellä kuntosalilla ja Yoogaian videoiden avulla voin tehdä pilatesta silloin, kun itselle parhaiten sopii. Ei tarvitse yrittää olla tiettynä päivänä, tiettyyn aikaan paikalla ja pahimmassa tapauksessa todeta, ettei ryhmään mahdu. Nimittäin noilla kymmenen kerran korteilla ei voi varata itselleen paikkaa. Kerroin Yoogaiasta ensimmäisen kerran, kun kokeilin sivustoa parin viikon ajan ilmaiseksi. Tuo tarjous on jo mennyt, mutta he tarjoavat uusille käyttäjille seitsemän päivän kokeilun ennen ostopäätöksen tekoa. Eli kannattaa ehdottomasti hyödyntää ja kokeilla. Ei voi menettää mitään. Ja tilausta ei kukaan pakota tekemään, jos viikon jälkeen tuntuu, ettei ole oma juttu. Itse tykkäsin juuri helppouden ja aikatauluttomuuden takia. Live-tunneille voi tietysti osallistua, mutta itse olen hyödyntänyt vasta tallenteiden tarjontaa. Kympistä pariin tänne ja toinen parikymppiä salille voisi mennä turhempaankin, mutta nyt käytän ne astetta hyödyllisemmin.     

Pitkien koulupäivien ja tenttiin luvun vastapainoksi olin odottanut tämän päivän hierontaa. 25min niskan ja hartioiden käsittelyä. Minun piti mennä jo maanantaina hierojalle, mutta ajattelin hyötyväni enemmän, kun se olisi näin ennen viikonloppua. Varauksessa oli käynyt sekaannus aikojen kanssa ja matkustin bussilla ihan suotta paikalle. Onneksi minulle korvattiin tämä sekaannus ja sain uuden ajan muutaman viikon päähän. Kiertelin aikani kuluksi kauppoja, koska heti uudestaan pitkä bussimatka ei innostanut. Löysin sattumalta ihan loistavan syntymäpäivälahjan pienelle pojalle. Olen kiertänyt leluosastoja moneen kertaan ja aina tuntuu, että olen yhtä pihalla. Seurailin kierrellessä vaivihkaa, mistä vieressä olevat lapset kiinnostuivat. Yksikin lapsi oli niin hellyyttävä, kun esitteli soittotaitojaan lasten kitaralla ja vähän punastui, kun huomasi kiinnittäneensä tuntemattomankin huomion. Lahjojen ostaminen ylipäänsä on aina jotenkin hankalaa. Mutta nyt kävi tuuri. Toivottavasti sankari on yhtä innoissaan käärepaperit revittyään kuin minä sitä kotiin kantaessani.

Tänään kokeilin pyöräilyä ja ensimmäistä kertaa kevään jälkeen se ei tuntunut pahalta yhtään. Oli niin hienoa päästä vähän viilettämään. Myöhemmin päivällä jouduin tekemään räjähtävän lähdön kotoa ja juoksemaan henki kurkussa. Asiat kääntyivät parhain päin, mutta selkä otti itseensä. Halusin niin kirjoittaa tätä postaustakin, mutta nyt tämä kestää ja kestää, kun hyvää istumisasentoa ei meinaa löytyä. Tärähtely oli liikaa. Lenkeillä en ole uskaltanut juurikaan edes hölkätä. Monet bussit ja junat ovat menneet nenän edestä, kun yhtäkään juoksuaskelta en ole ottanut ehtiäkseni kyytiin. Nyt vaan toivon sormet ristissä, että tämä kipu laantuu yön aikana. Huomennakin olisi kiva päästä nauttimaan aurinkoisesta ilmasta pyörän satulassa. Ja istumistahan on tottakai tiedossa. 

Tämän viikonlopun olen yksin kotona, mutta tylsistymään en kerkeä. Kerrankin aion nauttia olostani hiljaisuudessa. Syödä, mitä mieli tekee. Katsoa juuri niitä ohjelmia ja elokuvia, mitä haluan. Voin jättää tenttikirjat juuri niin levälleen sikinsokin pöydälle ja jatkaa seuraavana päivänä. Tottakai, kun tuo toinenkin on kotona, saan näin tehdä. Mutta silti alitajuisesti ajattelen myös sitä toista koko ajan. Nyt voin kerrankin olla itsekäs ihan hyvällä omalla tunnolla. Onhan se tietenkin ihana tulla myöhään kotiin, kun tiskit ovat kadonneet keittiöstä ja lämpimät voileivät tuoksuvat uunissa. Juuri silloin, kun ajattelen jo matkalla, etten millään jaksaisi tehdä syötävää, mutta nälkä haittaa jo näköä. Ja kotona on joku, joka odottaa. Yksinolon jälkeen kaipaan jo toisen seuraa.

Sitten katosi läppärin netti. Yhdistetty, mutta ei yhteyttä. Näin käy, kun it-tuki jättää minut ihan oman onneni nojaan. Voisin summan mutikassa irrotella johtoja reitittimestä ja tehdä hyvin todennäköisesti lisää tuhoa. Tyydyn nyt viimeistelemään tekstin tabilla. Onneksi telkkari ei vielä pimennyt. Tai sitten oikeasti nauttisin hiljaisuudesta lehteä lukien. Ennen kuin sähköt menisivät poikki. 

Kuva täältä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! <3