5. syyskuuta 2015

Naurua niin, että mahaan sattuu

Pitkästä aikaa laittauduin vähän enemmän. Vähän enemmän tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, että ylipäänsä meikkasin. Kävin kaupungilla pyörimässä ja sattumalta tein mielettömiä kynsilakkalöytöjä Anttilasta. Kerron niistä lisää, kunhan kokeilen ensin. Pyörin myös päättömästi Forumissa rullaportaita ylös alas ja etsin turhaan Lindexiä. Taisi olla remontissa ja lasten puolella valikoima oli vähän turhan pienikokoista. En saanut edes rauhassa pysähtyä tuijottamaan puhelintani, kun joku hyypiö yritti jutuille. Oli aika jatkaa matkaa. Käytiin vähän aikaa jonottamassa Friends & Brgrsissa. Istumapaikkoja usemmalle kuin kahdelle oli todella vähän. Muutenkaan se ei ollut sellainen paikka, johon olisi voinut syötyä jäädä istuksimaan. Täytyy yrittää uudemman kerran, kun menee pelkästään syömään. Sen verta hyviä kommentteja heidän burgereistaan olen kuullut.  


Vaihdettiin paikkaa kulman taakse Morrison'siin. Tilasin ensimmäistä kertaa Hot Burgerin. Sen jälkeen, kun minulle vakuuteltiin monesti, ettei se ole liian tulinen. Jalopenot olivat kivasti lautasen reunalla erikseen ja siihen ne jäivätkin. Olin tosi nälkäinen, mutta silti täytyin jo alle puolessa välissä. Joka kerta ulkona syödessä alan vahvasti kallistua ajatukseen, että aikuisillekin pitäisi myydä lasten annoksia tai edes normaalista vähän pienempiä. Inhottaa, että annoksesta menee niin paljon roskiin, mutta maha ei vaan vedä enempää. Pitäisikö tästä vääntää oikein kansalaisaloite. En muista, koska olisin päässyt kävelemään ravintolaan jonottamatta ja saanut pöytää alta aikayksikön. Melutaso otti jotenkin tavallista enemmän korviin. Varmaan tulehdus teki minusta herkemmän. Mietittiin vain, millaista siellä olisi olla töissä illasta toiseen. Kotona tekee varmaan mieli olla ihan hiljaisuudessa, äänettömänä kynttilänvalossa. 


Tätä iltaa olin odottanut. Luulin jo, että Ted 2 oli kokonaan poistunut Finnkinon esityslistalta. Onneksi Kinopalatsissa vielä pyöri. Saimme hyvät paikat pienestä, kotoisasta salista. Aluksi tuntui, että kaikki paikat oli varattu samalle riville, mutta tulihan sinne muitakin. Yksikin oli valmistautunut tunnelmaan niin hyvin, että poistui alkumetreillä. Parituntisen aikana sai nauraa ihan mielettömästi. Vähän oli epäilyksiä yltääkö toinen osa samalle tasolle kuin ensimmäinen Ted, mutta huoli oli turha. Kannattaa katsoa, jos et ole jo nähnyt. Tällä kertaa Ted taistelee kansalaisoikeuksiensa puolesta. Onko hänessä ihmisyyttä vai onko hän omaisuutta?  Kaiken sen naurun lomasta mietin kylläkin sitä, onko pilven polttaminen niin yleistä Jenkeissä, kun sitä tungetaan melkein joka leffaan.
Kuva täältä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! <3