14. elokuuta 2015

Yllätysten yllätys

Kutkuttava jännitys vain kasvoi päivä päivältä. Eilen meinasin haljeta odotuksesta, kun tiesin, että tänään pääsen matkaan. Pakkailin tavaroita, testailin lauantain asua vielä kerran ja kokeilin erilaisia hiusvirityksiä. Pitäisi näyttää tyyliin kymmenen vuotta nuoremmalta. Olen joutunut oikolukemaan entistä tarkemmin aiemmat höpinäni ja miettimään, mitä Instaankin paljastan. On ollut hyvin vaikeaa olla hehkuttamatta ja toisaalta en ole päässyt jakamaan asukriiseilyjänikään tänne. Kunnolla vasta tällä viikolla tajusin, että jotain pitäisi pukea, mutta sain kuin sainkin mieluisan asun koottua. Eniten odotin ystävän ilmettä ja reaktiota, kun hän avaa meille ovensa. Nimittäin yllätettiin lapsuudenkaveri pitämällä hänelle polttarit jo nyt, vaikka häihin on vielä kuukausia. Järjestelyt alkoivat jo kesän alussa kaasojen toimesta, kun Facebookiin koottiin ryhmä osallistujista. Helpompaa koota ideoita siellä, kun asumme ympäri Suomea. Kaasot ovat tehneet hyvää työtä ja pitäneet langat käsissään. Olen aikalailla vain käynyt kommentoimassa, että hyvältä kuulostaa ja mukana ollaan. Itsekkäästi olen käyttänyt aikani kuntoutumiseen, jotta pystyn olemaan porukan mukana koko viikonlopun. Paljon on kävelyä tiedossa. 


Päivän aloittelin rauhassa, koska tietysti juuri tänä aamuna selkä oli enemmän jumissa enkä meinannut päästä sängystä ylös. Tein pientä jumppaa ja venytyksiä. Muutaman tunnin päästä pääsin amupalalle parvekkeelle ja nauttimaan auringosta. Mistäpä muualtakaan minut vapaina aamuina löytäisi. Bussi lähti vasta päivällä kohti Turkua. Kerkesin hyvin vielä tarkistaa pakkauslistan ja laukun. Pakkaaminen tuotti hieman päänvaivaa Onnibussin rajoitusten takia. Mutta en voinut olla hyödyntämättä bussia, kun pääsen kaupungista toiseen puoli-ilmaiseksi. Jännittää vaan sekin, mitä selkä tykkää pitkästä istumisesta. Bussissa ei kävelläkään käytävällä niin helposti kuin junassa matkan aikana. Periaatteessa pitäisi kököttää visusti paikallaan perille asti.

Minulle meinasi käydä elämäni kämmi tämän tekstin kanssa. Painoin suoraan julkaise, kun piti ajastaa tämä myöhemmäksi. Sitä paniikin ja kiroamisen määrää, kun äkkiä peruin ja sormet ristissä toivoin, ettei mitään merkintää jäänyt Bloggeriin. Tuleva morsian käy välillä lukemassa blogiani enkä halunnut, että yllätys epäonnistuu. Nyt olemmekin hänen luonaan ja hemmotteluviikonloppu voi jatkua. Snapchatissani s4tsu pääsee parhaiten mukaan juhlahumuun.

4 kommenttia:

Kiitos kommentistasi! <3