19. elokuuta 2015

Tuulen viemää

Maanantaina sain kaverilta viestiä, että saisiko minusta seuraa kaupungille. Kahta kertaa ei tarvinnut miettiä. Koulussa on tämä viikko kunnolla kevennetty, kun yhtenä päivänä tarvitsee käydä nenäänsä näyttämässä. Suunnittelin tekeväni kaikkia koulutehtäviä ja aloittavani tentteihinluvun, mutta näitä kerkeää tehdä sadesäälläkin. Ulos ja äkkiä. Pyörittiin kaupoilla ja testailtiin vaatteita, mitä ei voitaisi koskaan ajatella pukevamme. Ja kauppaanhan ne jäivät. Katselin myös, jos sopiva mekko tuleviin häihin olisi osunut kohdalle, mutta ei vieläkään. Luottopikkumusta kummittelee kaapissa, mutta haluaisin edelleen löytää jonkun muun. Tulevan morsiamen kanssa puhuttiin, että mustakin käy, kun yleensä häissä valkoista, mustaa ja punaista tulisi välttää. Kunhan en ihan valkoista mekkoa pue ja se nyt oli sanomattakin selvää. Ostin kynsitarroja kotimanikyyria varten, kun niillä pitäisi saada kärjet lakattua siistimmin. Täytyy kokeilla erilaisia kynsitaiteiluja, kun lakkaa voin vielä koulussakin pitää. Jätin valkoisen lakan ostamatta ja kotona totesin, että sittenkin sitä tarvitsen. Houkuttaisi kokeilla liukuvärjäystäkin, mutta olin heittänyt kaikki meikkisienet pois, koska en niitä enää tarvinnut. Ei käynyt mielessäkään, että niitä voisi käyttää kynsilakkojen levitykseen. Vielä kun löytäisi sellaisen aineen, jolla lakka lähtisi sormien ympäriltä näppärästi, ilman poistoaineella läträämistä. Kaverikin sitä etsi, mutta vielä ei osunut silmiin. 

Myöhäisellä lounaalla käytiin Virgin Oilissa. Saatiin koko lounas salaatti plus keitto -lounaan hinnalla ja onneksi otettiin. Salaattipuoli sisälsi pelkän vihreän salaatin, perunasalaatin ja kana-caesarsalaatin, jossa oli enää jäljellä salaatti, kastike ja krutongit. Keittona oli savuinen katkarapukeitto. Lämpimät ruoatkaan eivät vetäneet puoleensa ja otin pelkästään lasagnea. Tarjonta ei ollut sitä, mitä odotettiin. Ehkä olimme liian myöhään liikkeellä, koska lounasaikaa oli enää alle tunti jäljellä. Parasta koko annissa oli patongin levite. Ensi kerralla muiden patojen ääreen. 

   
Maanantaina tein monia juttuja ensikertaa. Aiemmin olen käynyt Virgin Oilissa katsomassa ruokalistaa, mutta nyt jäätiin syömään. Sen jälkeen etsittiin jälkkäripaikkaa ja istahdettiin lasilliselle auringonpaisteeseen. Juhlistettiin kaverin viimeistä lomapäivää ja minun ensimmäistä terassilla istumista. Tilasin kuivaa valkkaria ja oli yllättävän hyvää. Ei jäänyt kitalakeen, kuten yleensä kuivat. Tai sitten alan tottua makuun. Siinä istuessa saatiin idea lähteä Hernesaareen. Kumpikaan ei ole siellä aiemmin käynyt, mutta kuullut sitäkin enemmän. Reittioppaan avulla lähdettiin suunnistamaan bussipysäkille, vaikka kolmen kilsan matka ei olisi ollut ylitsepääsemätön kävellä perille. Siltä myös tuntui, että kohta jo ollaan jalkaisin perillä, kun oikeaa pysäkkiä ei meinannut löytyä. Puhelimiemme akutkin vetelivät viimeisiään eikä kummallakaan ollut edes rannekelloa mukana. Kunnon seikkailijasiskot liikenteessä.

 
Hernesaaren rantaan oli tuotu muutamia kontteja, tekopalmuja, hienoa hiekkaa, rantatuoleja ja rakennettu terasseja. Maanantai-ilta ei ehkä ollut paras ilta. Luulen, että lähempänä viikonloppua meno on rannassa ihan toinen. Väkeä riitti, mutta osa konteista oli suljettu. Ruoka oli tosi hintavaa ja juomat olisi pitänyt hakea eri tiskiltä. Ohikulkijoiden mielestä paikka oli tosi mukava. Siinä paikallaan istuessa meren läheisyydessä oli kieltämättä sellaista ulkomaista fiilistä. Ehkä Hernesaarelle on annettava uusi mahdollisuus jonain muuna iltana. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! <3