10. elokuuta 2015

Syksy saapuu jokaiselle, lapselle ja aikuiselle

Koulu alkoi tänään. Katsoin lukkaria jo etukäteen ja tänään orientaatiossa käytiin aikataulut tarkemmin läpi. Viikot ovat erilaisempia kuin tähän asti. Olen vain neljänä päivänä viikossa koulussa, mutta osa onkin rutkasti pidempiä kuin aiemmin. Totuin niin, että koulupäivät päättyvät puoliltapäivin lounaaseen. Mutta perjantaivapaat tuntuvat niin hyvältä, että pidemmät koulupäivät menevät heittämällä. Pääsee kivasti viikonloppureissuihin jo torstai-iltaisin tai ihan vaan nauttia vapaista kotona. Ja kun pystyn töihin palaamaan, kerkeän hyvin sovittamaan työtunteja opiskelun oheen. Koulua on pari kuukautta, sitten viimeinen työharjoittelu ja tämäkin koulu olisi pulkassa. Siis valmistun ja pitäisi painaa pelkästään duunia päivästä, kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Nyt jo houkuttaisi hakea syksyksi seuraavaan kouluun. En vielä halua ajautua työelämään moneksi kymmenekssi vuodeksi. Täytyy opiskella, kun se vieläkin maistuu. Ja oikein hirvittää, kuinka joudun tammikuun jälkeen luopumaan opiskelijaeduista ja kaikki kallistuu. Mutta asia kerrallaan. Katsotaan, mikä mieli on ensi keväänä. 

Tänään oli kiva nähdä koulukavereita, joita olen vimeksi nähnyt helmikuussa. Olin lomalla, kun muut olivat työharjoittelussa. Sitten aloitin oman harjoittelun ja sen jälkeen olikin kesäloma. Niin vaan aika on vierähtänyt. Yhtäkkiä olemmekin nyt viimeisessä syksyssä. Tuntuu hassulta olla se puoli ryhmästä, joka on kauemmin opiskellut ja kokeneempi. Tietotaitoa on jo, mutta joudun vielä roimasti kahlaamaan koulukirjoja läpi. Pari tenttiä on syksyllä tiedossa, lääkehoidosta ja hoitotyöstä. Toinen kirjoista minulla onkin ollut pölyttymässä koko kesän kotona ja toisen varasin tänään. Jos vaikka kirjan aukaisisi myös ja aloittaisi hyvissä ajoin lukemisen. Sairaanhoidon ammattisanastoa täytyy kartoittaa tehtäviä varten ja ihan yleensäkin, että ymmärtäisi, mitä tulevassa sairaalaharjoittelussa puhutaan. Paljon on vieläkin opittavaa ja kerrattavaa, mutta olen niin innoissani, kun arki taas jatkuu ja olen astetta lähempänä oikeaa hoitajaa.

Siinäkin mielessä oli kiva palata kouluun, koska ilmainen ruoka kerran päivässä. Ei tarvitse kokata niin paljon kotona. Kouluruoka on ihan hyvää pieniä poikkeuksia lukuunottamatta. Salaattipöydästä olen ihan haltioissani, kaikki ne siemenet kruunaa annoksen. Tänään oli yllättävän hyvää ruokaa noin niin kuin kouluruoaksi. Nimittäin kanafilettä. Oli niin täyttävää, että teki hyvää kävellä koululta junalle kotiin lähtiessä. Yleensä minulla on jo tunnin jälkeen syömisestä nälkä, vaikka annos on ihan kiitettävän kokoinen. Jotenkin kylläisyyden tunne ei säily koulussa syömisen jälkeen, mutta tänään oli toinen ääni kellossa. Ja mikä päivän piristys. Puolitoista vuotta olen teestäni maksanut opiskelijahinnan ja tänään sain sen ilmaiseksi omaan mukiin. Hymy taisi olla korvasta korvaan. 

Aamulla heräsin ilman kelloa, vaikka ylös piti nousta jo puoli seitsemän maissa. Jännä, miten sisäinen kello on heti mukana. Ja nyt kun sanon tämän ääneen, huomenaamulla nukun pommiin. Joko sinulla on ollut karu paluu arkeen vai vieläkö saat nauttia lomasta ja kesän helteistä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! <3