14. heinäkuuta 2015

Viikonloppureissu

Perjantaina lähdettiin T:n kanssa reissuun. Vihreän kilppariauton kyydissä kilometrit vaihtuivat ja tunnit kuluivat. Pysähdyttiin useampaan otteeseen, ensimmäisenä kummipoikaani moikkaamaan. He olivat juuri kotiutuneet uimakoulusta, kun kaarsimme pihaan. Kahvitellessa tuli vaihdeltua kuulumisia, mitä muillekin serkuille kuuluu. Vaikka suurin osa heistä asustaa pääkaupunkiseudun läheisyydessä, enimmäkseen kurkin Facebookin kautta, mitä kukakin touhuaa. Saatiin myös hyviä vinkkejä ulkomaanreissulle, kun serkkuni perheineen matkustelee usein. Toinen serkkuni saapui perheineen sopivasti kylään, joten moikattiin heitäkin. Lapset riensivät aikalailla suoraan uima-altaaseen pulikoimaan ja kummitätikin olisi päässyt mukaan. Täytyi suosiolla jättää toiseen kertaan. En tiedä, olisinko päässyt enää altaasta ylös. Elokuun lopulla olisi allasbileet tiedossa, joten silloin uusi yritys. Vesijuoksukin tekisi kieltämättä hyvää, mutta yksin en uskalla hallille lähteä. Innokkaita mukaantulijoita? 

Matkamme jatkui kohti kotikotia. Terassilla tuli istuttua parisen tuntia hyvän ruoan ääressä. Vanhempien hääpäivän kunniaksi olisi ollut sacher-kakkuakin tarjolla, mutta mahaan ei vaan mahtunut. Kuolasin koko matkan, kun näin kakusta kuvan, mutta ei auttanut. Ei mahtunut edes sinne mahan makealle puolelle yhtään. Viimein illalla oltiin perillä T:n kotona, jossa yövyttiin koko viikonloppu. Yhdentoista aikaan juotiin vielä iltakahveja ja johan mahaan mahtui pala mansikkakakkuakin.

Serkun lupiineja. Kukat tuovat vahvasti muistoja mieleen vanhoilta mummula-ajoilta.
Kaura-mansikkakakku. Ohje tulossa. Tätä täytyy itsekin kokeilla kotona.
Lauantaina olinkin koko päivän menossa. Saimme kutsun T:n mummun nimpparikahveille. Yhdeksän ihmistä kokoontui saman pöydän ääreen ja taas oli herkkuja esillä. T:n kummitäti oli tehnyt makeita kuppikakkuja, joissa oli paahdettua raparperia ja tuoretta mansikkaa. Muut ainesosat täytyykin vielä tarkistaa. Kiva idea oli tehdä kakkuannos suoraan kahvikuppiin vai oliko peräti teekuppi. Puheeksi tuli mm. isompia juhlia järjestäessä kuinka omalle väelle ilmoitetaan, jos jokin tarjottava on loppumassa, mutta vieraita pyydetään vielä santsaamaan. Yhden perheen tapana oli kuulema ilmoittaa kovaan ääneen, että sitä tiettyä on vielä runsaasti keittiössä. Siitä tulikin päivän lentävä lause. Kun oikein mietin, en saanut päähäni mitään heittoa, jota meidän perheessä olisi käytetty. Kuitenkin juhlia on tullut vietettyä useammankin kerran. Yleisin kompastuskivi itselläni taitaa olla kahvinkeitto. Pannu on kuumana pitkään, jotta vieraat pysyvät tyytyväisinä. Yleensä vaan uutta satsia ladatessa meinaa tippalukko unohtua päälle ja kahvista tulee aikas putuista. Ja eikun alusta. Vaikka kuinka yritän itseäni tsempata, että tällä kertaa ei kävisi samoin kuin aina ennenkin. Suosiolla olen siirtynyt teen juojaksi ja mahdollisimman kauas keittiöstä.


Illemmalla sain T:ltä kyydin ystäväni luokse. Kommelluksilta ei vältytty, kun itseluottamusta uhkuen neuvoin hänet ajamaan tuonne ja tuonne ja seuraavasta käännöksestä ollaankin pihassa. Mutta kappas. Mihin ystävän talo oli kadonnut? Oikea piha löytyi ihan nurkilta. Tuollapäin ollessani yritän edes hänen luonaan käydä, jos en muualle kerkeä. Viimeksi näimme ennen juhannusta, joten niin vaan viikot vierähtää. Välillä istuttiin teekuppi kädessä ja välillä käytiin käppäilemässä pihalla. Pieni pellavapää oli niin hellyyttävä. Hän esitteli mopoilutaitojaan, makusteli pöydän antimia seuranamme ja välillä piti vähän jalkaakin polkea, minä tahtoo. Ihailin kuinka kiltisti ystävän koira viipotti tien reunassa ilman hihnaa, kun kävimme ulkona. Ja sitä spurttien määrää, kun omaan pihaan pääsi takaisin.  Kaveripariskuntakin tuli kylään, joten ilta venyi pitkälle yöhön. Välillä naurettiin vedet silmissä ja sitten taas yritettiin hillitä itsemme, ettei toisen unet häiriinny. T:n luokse päästyäni olin kokovartalojumissa. Ihan vielä en ole parhaimmassa iskussa. Yksin kerkeän nyhjäämään kotonakin, joten en vaan malttanut jäädä pois, kun oli seuraa tiedossa. 


Sunnuntaina pysyttiin ihan T:n kotona eikä viipotettu mihinkään vierailulle. Pojat innostuivat ampumaan kiekkoja, joten ei auttanut kuin laittaa kuulosuojaimet päähän. Sain tarpeeksi jännitystä seuraamalla vierestä. Myöhemmin käppäilin sisarusten perässä, kun pelasivat frisbeegolffia. Vauhti oli sen verran rivakka, että sain tehdä töitä pysyäkseni perässä, näköetäisyydellä ainakin. Innostuin myös kykkimään jokaisen kukan kohdalla. Reissussa tuli kuvattu ihan kivasti ja suurin osa tuli otettua juurikin sunnuntaina. Laitan ne kuvat omaan postaukseensa. Illalla vielä ajoimme omaan kotiin. Loppumatkasta pidimme toisemme hereillä laulamalla radion yli. Onneksi ohiajajat eivät kuulleet.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! <3