26. heinäkuuta 2015

Kuka muka katsoo elokuvia

Katson ihan mielettömästi leffoja. Kerran yritin ystävien kanssa vuokrata leffaa, mutta olin nähnyt suurimman osan valikoimasta. Yritä siinä sitten valita illaksi jotain katsottavaa. Välillä käydään T:n tai siskon kanssa Tennarissa katsomassa oikein isolta screeniltä. Jotkut leffat pääsevät oikeuksiinsa ja on vain nähtävä isosti. Joskus 3D toimii tehosteena ja on nähtävä, kun maailma murenee päälle. En edes muista, koska olisin muiden kanssa käynyt leffassa. Kotona katson yksin ja kaksistaan myös paljon. On kiva kääriytyä vilttiin ja hautautua kotisohvan nurkkaan. Minulla on puhelimessa lista elokuvista, jotka haluan nähdä. Muistini on niin hyvä, kuten on tullut aiemminkin ilmi, unohtaisin heti seuraavana päivänä hyvät pätkät, jos en laita nimiä ylös. Viime aikoina tällaiset kuvat ovat pyörineet olkkarissa.

I Give It A Year - Vuoden se kestää (2013)
komedia, romantiikka

Vuoden se kestää alkaa siitä, mihin muut romanttiset komediat loppuvat. Paljastaa karun totuuden ensimmäisestä avioliittovuodesta. Tavattuaan toisensa ensi kerran juhlissa kunnianhimoinen menestyjä Nat (Rose Byrne) ja kituuttava kirjailija Josh (Rafe Spall) ovat onnesta soikeina - erilaisuudestaan huolimatta. He järjestävät todelliset unelmahäät, muttei kukaan - eivät perhe, ystävät tai edes heidän vihkipappinsa - usko tämän liiton kestävän. Joshin entinen tyttöystävä Chloe (Anna Faris) ja Natin komea amerikkalaisasiakas Guy (Simon Baker) tarjoavat houkuttelevia vaihtoehtoja. Ensimmäisen hääpäivän lähestyessä kumpikaan heistä ei halua olla se, joka antaa ensimmäisenä periksi, mutta vieläkö he voivat jatkaa yhdessä? (lähde)

Katsoin tätä leffaa varmaan kaksi päivää ja se on huonon leffan merkki. Annoin toisen mahdollisuuden ja kituutin loppuun asti. Loppuratkaisu oli vähän no joo. Tuntuu, että Simon Bakerin rooli oli välillä vedetty vähän yli. Mutta hän sai paljon anteeksi, koska kyllähän häntä nyt katsoi.  

kuva
Focus (2015)
komedia, draama, rikos

Nicky (Will Smith) on harhautusten mestari, joka ryhtyy romanttiseen suhteeseen aloittelevan huijarin Jessin kanssa. Opettaessaan Jessille (Margot Robbie) alan käytäntöjä Jess pääsee liian lähelle, ja Nicky lopettaa suhteen. Kolme vuotta myöhemmin Jess – nyt ansioitunut femme fatale – ilmestyy kuvioihin Buenos Airesissa korkeiden panosten autokilpailussa ja herpaannuttaa Nickyn keskittymisen tämän viimeisimmässä vaarallisessa suunnitelmassaan. (lähde)

Jostain syystä tässä leffassa ei saatu tekstejä toimimaan, joten puolet meni varmaan ohi. Mutta sen mitä ymmärsin, leffa oli oikeastaan ihan hyvä. Piti olla silmä tarkkana, kuka huijaa, ketä ja miten. Jos katsoisin toisen kerran, saisin varmasti enemmän irti. Olen liikaa tuudittautunut teksteihin, vaikka huomaan, jos välillä on suomennettu ihan päin seiniä. Mutta se on se tottumiskysymys. 

kuva
Fifty Shades Of Grey (2015)
draama, romantiikka

Anastasia Steele (Dakota Fanning) on kokematon opiskelija tehtävänään haastatella arvoituksellista miljardööriä Christian Greytä (Jamie Dornan). Virallinen alku muuttuu nopeasti epäsovinnaiseksi rakkaussuhteeksi. Christianin luksuselämän mukaansa tempaama Ana kokee pian Christianin tekojen toisen puolen, saa selville tämän salaisuuksia ja tutustuu omiin synkkiin haluihinsa. Lopputuloksena on kiehtova, pakkomielteenomainen romanssi Christianin ja Anan testatessa rajojaan. 

No pitihän tämä paljon mainostettu kohuelokuva katsoa. Edelleen ensimmäinen osa kirjana odottaa lukemistaan. En ole kolmasosaa edemmäs päässyt. Elokuva oli ihan hyvä, ei mikään mahtava. Odotan kuitenkin seuraavia osia, mihin tämä vielä muuttuu. 

kuva
It Follows (2014)
kauhu

Yhden illan juttu jättää 19-vuotiaalle Jaylle (Maika Monroe) tunteen, että joku – tai jokin – seuraa häntä. Vainoharha muuttuu nopeasti kunnon jahdiksi. Ystäviensä avulla hän pakenee kauhua, joka tuntuu aina vaanivan pari askelta taaempana. (lähde)

Joitakin vuosia sitten olin suuri kauhuleffojen ystävä. Ihan sama mitä tapahtui missä ja miten, katsoin silmiä räpäyttämättä. Luulin menettäväni jotain olenneista, jos räpäytti. Näin vanhemmiten (juu hurjaa, tosi vanha) en pysty yksin katsomaan juuri mitään kauhua. Tämä siis todellakin katsottiin T:n kanssa, koska ei oltu hetkeen katsottu mitään kauhua. Sormet valkoisina puristin vilttiä ja silmät oli lautaset, koska ei vaan pystynyt räpäyttämään. Sinänsä leffa ei ollut paha, mutta kun tapahtumia alkaa ajatella, hui. Mieti nyt, jos joku hitaasti, mutta varmasti seuraisi sinua, missä ikinä oletkin. Ja jos vielä saa kiinni, HUI.
 
kuva
Into The Woods (2014)
fantasia, musikaali

Into the Woods tuo modernin mausteen rakastettuihin satuihin, punoo tuttujen tarinoiden juonet yhteen ja peilaa sitä, millaiset seuraukset näiden hahmojen toiveilla ja tavoitteilla voi olla. Tässä humoristisessa ja sydämellisessä musikaalissa ovat mukana satuklassikot Tuhkimo (Anna Kendrick), Punahilkka (Lilla Crawford), Jaakko ja pavunvarsi (Daniel Huttlestone) sekä Tähkäpää (MacKenzie Mauzy). Kaikkia hahmoja yhdistävä kehystarina kertoo leipurista ja tämän vaimosta (James Corden ja Emily Blunt), jotka tahtovat perustaa perheen sekä heidän yhteenotostaan heidän ylleen kirouksen langettaneen Noidan (Meryl Streep) kanssa. (lähde)

Yllätys oli leffan alussa, että tämä olikin musikaali. Mukavaa vaihtelua. Kuitenkin leffa oli aika sekava. Monta Disney-elokuvaa oli punottu samaan, mutta vaikutelma jäi pintaraapaisuksi. Nimenkin mukaan tapahtumat painottuivat metsään, mutta jotenkin metsää painotettiin ja alleviivattiin ihan liikaa. Leffa oli aika paljon puiden seassa kuljeskelua. Odotin enemmän kuin sain.

kuva
Maggie (2015)
draama, kauhu, trilleri

Maggie (Abigail Breslin) on teini-ikäinen tyttö, joka sairastuu vakavasti. Hän saa tartunnan, joka muuttaa kantajansa pikkuhiljaa zombieksi. Maggien isä, Wade (Arnold Schwarzenegger) pysyy järkähtämättömästi tyttärensä rinnalla, vaikka muutos on jo alkanut... (lähde)

Okei, tämän kauhun uskalsin katsoa yksin tänä aamuna. Ehkä juuri siitä syystä, ettei ollut illan viimeinen, mitä näen. Inhoan zombeja. Katsoin jonkun verran The Walking Deadia, mutta sitten tuli mitta täyteen, kun aikaisin aamulla töihin pyöräillessä baarista palaavat teekkarit muistutti enemmän zombeja. Niitä oli joka puolella ja pistin pyörän polkimet lujille. Silloin riitti. Mutta katsoin tämän elokuvan silti. Arnold oli tosi vanha tai sellainen ikääntynyt. Ei mikään lihaskimppu sankari. Tämäkin elokuva menee sarjaan ihan jees, kerran katottava.

kuva
Magic Mike (2012)
komedia, draama

Päivisin Mike (Channing Tatum) on uuttera yrittäjä, joka tavoittelee amerikkalaista unelmaa monenmoisilla raksaduuneilla. Öisin taas Mike paiskoo hommia kovin toisenlaisilla telineillä Dallasin (Matthew McConaughey) pyörittämän yökerhon stripparina. Elokuva seuraa Mikea, kun tämä ottaa siipiensä suojaan uuden tulokkaan Kidin (Alex Pettyfer) ja opettaa pojalle bilettämisen, naisen naurattamisen ja helpon rahan tekemisen jalon taidon. Jos kohta tämäkin työ on varsin raskas.  (lähde)

Näiden vuosien jälkeen vihdoin katsoin tämänkin elokuvan ja miksi, oi miksi odotin kaikki nämä vuodet. Voisin sanoa, että tarina oli koskettava. Maisemat olivat vaihtelevia. Roolijako oli onnistunut. Oikeasti leffa oli pelkkää silmänruokaa, josta ei voi puhua poskia kuumottamatta. Vielä Channing Tatum ja Alex Pettyfer samassa leffassa, olin myyty. Joskus muinoin Matthew McConaughey vei jalat alta, mutta myönnettävä on, että ikä alkaa painaa ja tämä TP-kaksikko vei nyt voiton. Nyt tämä antaa minusta tosi pinnallisen kuvan. Leffa on hyvä, jos siinä on paljon vähäpukeisia miehiä. Mutta ei. Esimerkiksi The Imitation Game oli hyvä, vaikka siinä ei tainnut kukaan riisuuntua. Mutta olihan tämä Magic Mike niin maaginen ja mukaansatempaava, että XXL on päästävä näkemään. Sisko oli heti mukana. 

kuva
Tässä nyt ainakin muutamia, joita on tullut katsottua kotona. Välillähän kerron heti pian leffassakäynnin jälkeen mielipiteeni, joten en nyt uudestaan ottanut sellaisia leffoja mukaan. Niissäkin on ollut hyviä ja ei niin hyviä. No miltä lista puhelimessa näyttää tällä hetkellä? Tomorrowland, Jurassic World, San Andreas, Entourage, Big Game, Minions, TED 2.. Näistä ainakin San Andreas olisi kiva nähdä ihan valkokankaalla, koska taas maailma tuhoutuu. Ja miten tähän kaikkeen leffassa juoksemiseen on varaa? Yleensä hullareilta ostetaan T:n kanssa puoliksi 10kpl lippupaketti. Onhan se iso satsaus kerralla, mutta yksittäinen lippu on muutamia euroja halvempi verrattuna luukulta ostettaessa. Nyt saakin punnita tarkkaan, mitä menee pehmeille penkeille kuluttamaan, koska viime hullareilta ei lippuja ostettu. Päätettiin, ettei kesäaikana tule käytyä niin usein leffassa. Ja nyt kun mietin, en ole käynyt kertaakaan tai ehkä yhden kerran. Enkä kyllä muista edes, mikä oli viimeisin.    
   
Seventh Son pyörähtää vielä tänä iltana. Täytyy ensin tehdä iltapalaa leffaevääksi. Kotona ei tarvitse joka kerta kiloa karkkia ja popparia. Höyryävä teemuki ja vesimeloni kelpaavat oikein hyvin. Olisiko vielä jotain ihan must see elokuvaa, jota en ole maininnut? Mikä on sinun vinkkisi?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! <3