20. heinäkuuta 2015

Ilo ja onni on arkiset yllätykset

Lauantaina vietettiin kavereiden kanssa iltaa. Tapasimme samassa työpaikassa, mutta tällä hetkellä suurin osa on löytänyt kutsumuksensa muualta. Pidämme silti jatkuvasti yhteyttä ja varsinkin whatsapp vilkkuu päivittäin. Kävelimme sateenvarjon alla kaverin kanssa pitkin Helsingin katuja. Olimme kuin mitkäkin turistit navimme kanssa. Mutta löysimme perille. Asunto oli ihan mieletön verrattuna opiskelijakämppäämme. Heillä oli hieno idea kiinnittää maanosat seinälle ja merkata nuppineuloilla, missä kukakin on käynyt. Voisi hyödntää itsekin jollain tapaa, vaikka paikkoja ei olekaan kertynyt kuin ihan muutama. Suomen sisäisiä reissuja sitäkin enemmän. Jonain päivänä mekin vielä T:n kanssa kasaamme kimpsumme ja kampsumme ja asumme vähän mukavammin. Vuoden päästä pitää muuttaa tästä nykyisestä, mutta yritämme saada vielä opiskelijakämpän. Halvalla asuminen kannattaa hyödyntää ja säästää unelmien asuntoa varten. 

Illalla vichy virtasi osaltani ja jutut vaihtuivat lennosta. Oli kiva vaihtaa kuulumisia, koska ryhmäviestit eivät ole niinkään henkeviä. Illan pimeydessä porukka suuntasi baariin. Sain autokyydin yhdeltä kaverilta, koska häntäkään ei baareilu innostanut. Oikeastaan mieletön mäihä. Alkuillasta toista silmääni kaihersi eikä aikaakaan, kun piilari tippui kädelleni. Näkö oli kuin humalaisella vain toisen piilarin kanssa. Tietenkin tällä kertaa olin unohtanut sekä lasit että ylimääräisen piilariparin kotiin. Ei auttanut kuin olla puolisokea loppuillan. Kotiin yrittäessä olisin joutunut pysäyttämään jokaisen bussin, koska en nähnyt edes isoja numeroita. Ajellessa kotiinpäin näin vain pelkkiä valoja. Kaveri heittikin, että voisi ajaa minut minne vaan, jättää kyydistä tien poskeen muka lähelle kotia ja kaasuttaa pois perävalot loistaen. Siis ihan läpällä. Yhtäkkiä kuuluu ihme pamaus. Tuulilasi pysyy ehjänä. Ihan kuin joku olisi heittänyt muovipullolla ikkunaan. Näitkö mikä se oli? Juu, ihan selkeesti.. Kotikadulla pyörittiin auton ympärillä eikä kyllä huomattu mitään ihmeellistä. Renkaissa oli ilmaa eikä kolhuja näkynyt. Kotiin päästyä yritin vielä lukea jotain, mutta silmät lupsui siihen malliin.


Sunnuntaina oli ihana herätä auringonpaisteeseen pirteänä. Yleensä tuolla porukalla ilta menee samalla kaavalla. Päätetään ettei oteta paljoa tai ihan muutamat. Kuitenkin loppuillasta huomaa, että taas on mennyt pilkkuun asti ja ylikin, shotteja vedetty kaksin käsin ja hyvällä tuurilla herää omasta kodistaan. Hauskaa on ollut jokaisella, ei siis mitään överejä keltäkään. Välillä tuollainen totaalinollauskin on kivaa, mutta tänään oli hienoa, ettei tarvinnut potea oloja. Ei käynyt kateeksi vilkaista vierellä olijaa. 

Aurinkoisia aamuja on yllättävän usein, vaikka ilmat ovatkin olleet jo pitkään hyvin epävakaisia. Bikinit päällä nautin aamupalaa parvekkeella. Tämä on selvästi ollut tämän kesän juttu, Voicea kuunnellen ja lehtiä lukien. Syötyä keräsin rantakassin kokoon ja käppäilin alapihalle. Nurtsi olikin vielä märkää ja taivaalle kerääntynyt tumma pilvilautta ei houkutellut jäämään taivasalle. Takaisin sisälle ja partsille hetkeksi. Tulipahan aamun porrastreeni tehtyä. Yksi huono puoli partsilla istumisessa on. Paikat puutuu, vaikka istun paksun tyynyn päällä. Joskus vielä on kunnon baden baden. Nyt se peittäisi koko partsin.          

Kesän luottokaksikko suihkepulloina. Aurinkoöljyssä  ja after sunissa on ihanan kevyt ja nopeasti imeytyvä koostumus.
Olen ominut molemmat tuolit itselleni, koska tuo toinen ei pahemmin kerkeä istuksia pihalla aamuisin.
Herkkukippo, tuoretta vesimelonia ja ananasta.
Sunnuntaina T valmisti vähän speciaalimpaa ruokaa, hirveetä. Eli hirvenlihaa, oli hyvää, oikeasti.
Salaatin sain väsätä, kun hän kokosi lautaselle lihan kanssa kuullotettu hunajaporkkanaa ja perunoille kermapippurikastiketta.
Tänään olikin vähän huonompi päivä. Muutamat edelliset päivät olivat liian hyviä ollakseen totta. Joku näissä maanantaissa mättää. Viime maanantaina olin hyvin sekainen ja nukuin melkeinpä koko päivän. Olin kellonajoistakin sekaisin, kun T:n palatessa töistä en tiennyt oliko aamu vai ilta, oliko hän menossa vai tulossa. Tämä maanantai meni aika samalla tavalla. Aamulla heräsin nenä tukossa, pää raskaana, hyvin kivuliaana ja ihan veto poissa. Täytyy muistaa, ettei sängystä putoaminen tee hyvää. Onneksi löysin kaapista mustaherukan makuista finrexiniä. Juotua voinkin hyvillä mielin hautautua takaisin peittojen ja tyynyjen sekaan. Sohvalla ei vaan saanut millään hyvää asentoa, joten makkariin takaisin. Puhelimeen tuli tarkistusviesti olinko päässyt liikkeelle. Parempi, etten alkanut tänään urheilemaan. Pää hajoaa osiin, mutta päänsärkylääkettä en voi ottaa. Inhottavaa punnitsemista, että kumpi kipu on tärkeämpi hoitaa ja mitä lääkkeitä ottaa. T tuli töistä ja yritti vähän piristää. Sain iltapalaleivät nenän alle ja jälkkäriksi vielä lettuja. Ai että, maistui hyviltä. Mestaripaistajan voi toistekin päästää keittiöön.  

Täytteinä kermavaahtoa sekä omena- ja vadelmahilloa.


Huomenna oli tarkoitus mennä OMT-fyssarille, mutta ei minuun voi vieläkään koskea. Uusi yritys myöhemmin tällä viikolla. Nyt vaan tyyny paremmin pään alle ja silmät kiinni. Ihanaa alkavaa viikkoa! Toivottavasti olet pysynyt terveenä.

1 kommentti:

  1. Hi there! This article couldn't bbe written any better!

    Goiing through this post reeminds me of my previous roommate!

    He always kept preaching about this. I'll forward this article to him.
    Pretty ssure he will have a very good read. Many thanks for sharing!


    Stop by my page: website []

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! <3