3. heinäkuuta 2015

Heinäkuun helteet

Ihan mieletön lomakuume. Kaiholla katselin viime vuoden lomakuvia Barcelonasta. (Täältä löytää reissupostaukseni.) Vierestä olen kuunnellut muiden lomakuulumisia. Blogit ovat pullollaan matkakertomuksia kuvineen ja parhaimmassa tapauksessa seuraava kohde on jo tiedossa, kun varpaat osuu kotimaan kamaralle. Kirkaansinistä vettä, valkoista hiekkaa, palmuja, kävelykatuja, hotellin aamiaisia, paikallisia nähtävyyksiä. Mutta on vaan pakko myöntää, ettei tänä kesänä ole aikaa lähteä T:n kanssa ulkomaille. Toisaalta minulla aikaa riittäisi, mutta kroppa voi olla eri mieltä. Luovuin suurista suunnitelmista ja aloin suunnitella pidennettyä viikonloppureissua. Kieltämättä Tukholma kiinnostaisi ja viikonloppuna kerkeäisi hyvin risteillä edestakaisin ja yöpyäkin kaupungissa. Mutta siirretään tätä Tukholmaakin myöhemmäksi ja keskitytään nyt ihan näihin Suomen kaupunkeihin. Koko pienen ikäni olen reissannut Suomea ristiin rastiin, kun pääsin mummun, papan ja bussilastillisen muita vanhuksia mukaan Suomikierroksille. Näitä reissuja tehtiin ollessani ala-asteella. Perheen kanssa on sitten tullut mökkeiltyä kesäisin vähän siellä sun täällä. Älä kysy missä kaikkialla. Hyvä, jos muistan edes viimeisimmän mökkikohteen. Mutta paljon olisi vielä nähtävää. Tällä hetkellä eniten kutkuttelee Hanko ja Kotka. Jyväskylässäkin voisi käydä uudestaan, mutta ehkä kuitenkin joku ihan uusi paikka. Ähtärin eläinpuisto ja Hotelli Mesikämmen olivat listan kärjessä, mutta meille sopivaa huonetta ei ollut enää vapaana. Olen aiemmin yöpynyt tuossa hotellissa, mutta eläinpuisto on vielä kokematta. Täytyy siirtää pikkupandan ihailu myöhemmäksi. Eläinpuiston sijaan oli puhetta Korkeasaareen menosta nyt sunnuntaina, mutta sekin siirtyy ainakin minun osaltani.
Tarkoitus oli lähteä yhdessä reissuun ensiviikonloppuna, mutta tuli muutama mutka matkaan. Saikkuni jatkuu vielä pitkään enkä tiedä etukäteen mikä päivä on hyvä ja mikä ei. Kivempi lähteä reissuun kohti tuntematonta, kun voidaan tutustua kaupunkiin ja oikeasti tehdäkin jotain. Sormet ja varpaat on jo ristissä tunnottomina, ettei heinäkuukin menisi taistellen kipuja vastaan.  Nyt teen sadetansseja ja ulvon kuuta koko viikon, jotta pääsisin edes kotikotona käymään. Parhaillaan siellä on Sata Häme Soi -juhlien viikonloppuiloittelut, mutta tänäkin vuonna skippaan tapahtuman. Esiintyjät eivät oikein napanneet, mutta se tunnelma ja kaikkien kavereiden ja tuttujen näkeminen viikon aikana. Minä ja matkalaukku ei vaan vielä toimita yhdessä. En pysty nostamaan tai kantamaan mitään raskasta ja minun pakkaustyylilläni tavaraa kertyy. Kaupastakaan en voi kantaa kuin tyyliin kuplamuovia kotiin ja mitähän silläkin tekisin. Koko viikon hekumoin vesimeloneita heviosastolla, kokeilin ja jouduin jättämään hyllyyn. Eilen T oli ihan paras ja tuli kotiin yhden palleron kanssa. Ehkä vinkilläni oli jotain tekoa asian kanssa, kun neuvoin hänelle kaupan ja tyyliin hyllynkohdankin etukäteen. Tästä kesä voi alkaa. Vesimeloniaa.


Tänään jopa tuntui ihan kesältä. Ihan kesältä ulkomailla, vaikka raotin silmiäni omasta sängystä. Ennen yhdeksää oli jo parikymmentä astetta lämmintä. Tapani mukaan puin bikinit päälle ja aamupalalle parvekkeelle. Lämpötila nousi huimaa vauhtia. Olin jo unohtanut tämän vitsauksen, kun naama valuu. Mutta nyt ei saa valittaa, vaan nauttia. Kävellessä kävi vain pieni, lämmin tuulenvire ja aurinko porotti pilvettömältä taivaalta. Ihan kuin en olisi kävellyt tuttuja katuja ollenkaan. Maisemat näyttivät kauniimmilta. Päälle sai laittaa kevyen kesämekon ja silläkin meinasi tulla kuuma. Vaikka parvekkeemme kylpi pelkässä varjossa loppupäivän, ruokakin maistui paremmalta ulkona syötynä. Tarkoitus oli mennä vielä makoilemaan nurtsille, mutta porrastreeni on tehty tältä päivältä ja on odotettava huomista. Ostin vihdoin aurinkoöljyäkin, joten uskallan makoilla auringossa. Nyt olen vain istunut parvekkeella pieniä aikoja putkeen, etten vain palaisi. Makuuasento olisi huomattavasti kivempi, mutta betonilattialla ei niin mukavaa. 

Eilen sain kahvivieraita piristämään päivää.
Vakkariani raparperipiirakkaa. Ei vaan voi epäonnistua, kunhan muistaa seurailla uunin sisälle tilannetta.
Nauti ihanan lämpimistä ja kesäisistä päivistä! Niin aion itsekin tehdä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! <3