20. maaliskuuta 2015

Tunto koetuksella

Ajattelin, että lentojen jälkeen tekisi hyvää päästä hierojalle rentoutumaan. Sisko nauroi katketakseen, että kyllähän niillä tunnin lennoilla jo itsensä saa jumiin ja turvoksiin. Olen kerran aiemminkin käynyt samassa paikkaa opiskelijahierojan käsissä. Miten kävi silloin, voit käydä lukemassa täältä. Ihan helposti en päässyt hierojalle, mutta neljäs kerta toden sanoo. Satuin sopivasti olemaan kipeänä tai koulupäivät muuttuivat, joten aina vaan sain siirtää aikaa. Mutta tiistaina vihdoin lähdin Isoon Omppuun odottavaisin mielin. Kroppa huusi apua enkä pystynyt omin keinoin auttamaan. Tällä kertaa olin varannut ajan tytölle, koska ajattelin, että otteet olisivat hellemmät. Kuinka väärässä ihminen voi olla oletustensa kanssa. 

Varasin 80min täyttä rentoutumista. Nyt keskityttiin jalkoihin ja siitä ylöspäin aina niska-hartiaseudulle asti. Mahallaan ollessa yritin rentoutua ja rentoutua. Pään sisällä ääni vain voimistui ja lopulta kiljui kauhuissaan, että rentoudu nyt hyvän sään aikaan. Minuutit tuntuivat pitkiltä. Moneen kertaan ajattelin, että pakko lopettaa kesken, mutta en sittenkään kehdannut. Olin ihan mielettömän jumissa ja sanoinkin moneen kertaan, että nyt sattuu ja tuntuu liikaa. Toisaalta tiedän, että hieman kipua täytyy sietää, jotta lihakset saadaan auki ja jumit purettua. Mutta missä kohtaa menee raja? Tuntui, että kuoriuduin nahkoja ja lihoja myöten luusta irti. Varsinkin siinä kohtaa, kun hieroja avasi rankaa nikama nikamalta. Siinä vaiheessa en vielä tiennyt, että pahin oli vasta tulossa. Lopuksi käännyin selälleni. Kiemurtelin ja säpsin, mutta silti hieroja ei höllentänyt voimaa juurikaan. Ohjeisti vaan, että nyt synnytyshengitystä mukaan. Tekee oikein hyvää itsetunnolle, että siis näytän jo synnyttäneeltä naiselta, jes. Paras osuus oli siis hartioiden ja kaulan lihasten läpikäyminen. Siinä laskin vaan hengityksiä sisään ja ulos. Käsittelyn jälkeen oli hetken aikaa olo, että mitä oikein tapahtui. Tuntui, että olisin jäänyt katujyrän alle ja kohdallani se olisi jäänyt junnaamaan paikallaan. Nyt ainakin huomasin hierojien eron, onko opiskelija, valmistuva opiskelija vai työtä jonkun aikaa tehnyt hieroja. Tai sitten olin vaan niin jumissa. Sen tiedän, että samalle en enää uskalla mennä.

Jo kotimatkalla kaikki paikat korvista alaspäin olivat hellänä. Olo vaan paheni illan mittaan. Käännyin hierojakaverini puoleen ja hän neuvoi laittamaan kylmägeeliä, jos se vähän rauhoittaisi. Otin myös särkylääkettä yöksi. Ensin ajattelin, että laitan vähän kylmägeeliä pienelle alueelle ja katson, miltä tuntuu. Kuitenkin ajatuksissani sanoin T:lle, että anna mennä vaan. Ja se oli menoa. Välillä tuntuu, ettei kylmägeeli tunnu juuri missään, mutta tämä ei ollut sellainen kerta. Keskiviikko oli aikamoinen päivä. Lihakset olivat niin kosketusarat, että jo pelkkä vaatekangas ihoa vasten tuntui pahalta. Kiemurtelin istuen kuin tuli persuksen alla, mutta en jaksanut seistäkään koko päivää. En edes uskaltanut ajatella, miltä tuntuu makuulla, joten kärvistelin suosiolla istuen. Ajattelin jo kirjoittaa lapun otsaani, että älä koske.

Eilen alkoi jo helpottaa. Olin ihan innoissani, kun illalla oli fyssarin pitämä jumppa. Kuntopiiri pyöri taas ja lopuksi venyteltiin. Fyssari vähän helpotti oloani ja rusautti samalla, kun näytettiin rankaa avaava liike. Sain sellaisen miniminipätkän vaahtomuoviputkea, jonka avulla saan toivottavasti kotonakin avattua rankaa. Eilen oli viimeinen kerta fyssarin pitämää jumppaa. Sain fyssarilta kiitosta hallituista liikkeistäni, opit ovat menneet perille. Nyt on kasa ohjeita kotiin ja salille. Kun vaan saisin rutiinin ja tekisin päivittäin muutamiakin rankaa avaavia liikkeitä ja venytyksiä, enkä vaan silloin tällöin, kun muistan. Olossa meinaan huomaan heti, että tekevät vain hyvää. Foam rollkin löytyy kotoa, mutta hienosti se pitää kirjahyllyä pystyssä. Eilinen sauna teki kyllä ihmeitä.

Jumppalook

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! <3