21. maaliskuuta 2015

Masun täytettä ja silmänruokaa

Viime viikolla opin kaksi uutta kotiruokaa, joista molemmista saan kiittää ystävääni A:ta. Tuntuu, että samat ruoat kiertää ja kumminkin suurimmaksi osaksi syödään T:n kanssa kotona. Yhtenä päivänä kokkailtiin ystävän kanssa canneloneja. Instassa vilahtanut kuva oli uudelleenlämmityksen jäljiltä ja näin jälkikäteen nauroin, miten kuivuneelta ja palaneelta kasalta se näytti, vaikka todellisuudessa näin ei ollut. Ehkä aavistuksen mikrotin seuraavana päivänä liikaa, mutta toimi silti. Yritän nyt ulkomuistista kertoa ohjeesta. Parempi ohje sitten, kun kokeilen canneloneja kotonakin. Täytteeseen tuli ainakin jauhelihaa, mausteita, porkkanaraastetta ja kahta erimakuista juustoa raasteena. Canneloniputket täytettiin pienen lusikan avulla ja ladottiin vierekkäin vuokaan. Päälle tuli ruokakerma-tuorejuusto-tomaattimurskasekoitus, reilusti juustoraastetta ja uuniin. Aikamoista piperrystähän se oli, mutta hyvää tuli. Vähän kuin lasagnea ilman valkokastiketta. Kuulema lasagnelevyistä tähän tyyliin tehtynä lopputulos ei ole kuitenkaan yhtä herkullinen.


Tähän mennessä olen syönyt kansalaattia vain ravintoloissa. Hassua, koska se on niin helppo tehdä myös kotona. Ostin varmaan ensimmäistä kertaa maustamattomia kanafileitä kotiin. En ainakaan muista, että olisin niitä itse aiemmin paistanut. Sen verta tämä kokki kolmonen sai miettiä keittiössä, että mitä olen tekemässä. Fileet oli sen verta paksuja, joten puolitin veitsellä ja halusin myös vähän ohuempia. Lihanuijaa meillä ei vielä ole, joten käytin kaulinta. Naapurit varmaan tykkäsivät yhtäkkisestä paukkeesta keskellä päivää. Mutta onneksi päivällä eikä yöllä, vink vink. Pintamaustoin kanafileet suolalla, pippurilla ja currylla ja paistoin öljyssä. Kasvikset laitoin mikroon sulamaan ja sillä välin kokosin salaattia. Vähän innostuin taas pilkkomaan, koska lautaselta löytyi näitä kaikkia: jäävuorisalaattia, friseesalaattia, avokadoa, ananasta, kurkkua, tomaattia, paprikaa, fetaa ja kurpitsansiemeniä.

 
Kanasalaatti upposi hyvin pyöräilyn jälkeen. Kyllä, pyöräilykausi on avattu. Oli säätiedotuksessa luvattu mitä hyvänsä, pääsin fillaroimaan ainakin eilen. Joka kevät tulee se sama tunne, ai että sitä vauhdin huumaa. Pitkä ja pimeä talvi on tullut rämmittyä lumessa ja loskassa polvia myöten, joten nopea liikkuminen raittiissa ilmassa kelpaa hyvinkin. Piti käydä läheisellä huoltsikalla lisäämässä takakumiin ilmaa ja hyvä, etten räjäyttänyt rengasta silmille. Innostuin nostamaan paineet vähän turhan korkealle. 

Tämä viikko on ollut aikas erilainen noin niin kuin taivaalle katsottuna. T herätti minut tiistai-yönä, että tule katsomaan revontulia. Tuijotin ärtyneenä ikkunasta pihalle, ettei täällä mitään näy. Piti mennä ihan parvekkeelle asti pomppimaan ja olihan se hienoa, sellaista vihertävää. Lapissa varmasti huikeamman näköistä, mutta kelpasi katsella ihan näin etelässäkin. Eilen saatiinkin olla todistamassa huikeaa näkyä, auringonpimennystä. Tuijoteltiin hetki taivaalle neljien aurinkolasien läpi ja kyllähän se oli jännää. Kotona porukat olivat katsoneet taivaalle hitsauslasin läpi, mutta eihän meillä ollut sellaisia hienouksia. Jos et päässyt pilaamaan silmiäsi eilen, ei huolta. Seuraava auringonpimennys on oletettavasti tulossa kolmen vuoden päästä. Laita jo kalenteriin ylös, koska sen jälkeen vierähtää reilu sata vuotta ja sen aika varmasti missaat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! <3