6. maaliskuuta 2015

Hei se liikkuu - luulit vaan

Lepoa ja makoilua on ollut tällä viikolla kyllästymiseen asti, mutta viikonloppu jatkuu samalla kaavalla. Kotiapteekilla pärjään hyvinkin eikä vielä ole tarvinnut lähteä päivystykseen istumaan. Saa oikeasti lepäillä ja nukkua juuri silloin kuin itsestä tuntuu. Kieltämättä päivät ovat kuitenkin olleet yksinäisiä. Ensi viikko ja uudet kujeet, odotan jo. Siksi pitäisi saada olo parantumaan. 

Tänään oli päästävä haukkaamaan happea ihmisten ilmoilla. Viimeksi sunnuntaina laitoin pääni pihalle. Hyvän päivän valitsin, kun sai varustautua sateenvarjolla. Kotona uhkasi luettava loppua kesken, joten sovittiin siskon kanssa pikamoit kaupungille ja lehtikassi vaihtoi omistajaa. Ainainen sarjojen ja netin tuijottaminen alkoi puuduttaa ja rasittaa silmiä. Nyt on kasakaupalla MeNaisia, koko loppuvuoden lehdet. Tiedän, miten aikani kulutan viikonloppuna. Pikaisesti pyörin myös kaupungilla ja tein parit keväiset vaatelöydöt Cubukselta. Mainonnan uhrina menin liikkeeseen sisään ja kassin kanssa lähdin ulos.  Kivasti löytää näin sattumalta pientä kivaa, kun ei lähde tarkoituksella mitään etsimään. Minua houkuttelee kierrellä pohjoisempanakin, joten ei parane tyhjentää kaikkia kauppoja täällä. Jos löytyisi jotain kivaa muistoksi reissusta.

Sokoksella on tällä viikolla Kutsu kauneuteen -tapahtuma. Pyörähdin lähinnä kynsilakkaosastolla. Pitkään pähkin Essien eri värivaihtoehtoja. Lempparini Peach Daiquiri loppui ja halusin sen kaveriksi myös jonkun toisen uuden värin. Pallottelin lilahtavan pinkin ja oranssin välillä ja päädyin Funny Faceen sävyn ja osuvan nimen takia. Ostaessani kaksi lakkaa, sain Essien Sugar Daddy -minilakan kaupan päälle. Pitihän tällainen tarjous hyödyntää, kun normilakkojen hintakin oli alennettu. Sokoksella oli tarjolla ilmainen lakkaus, jossa olisin voinut kokeilla eri sävyjä. Miksi, voi miksi kieltäydyin tarjotusta hemmottelusta. Mutta juuri eilen lakkasin kynteni kirkuvan punaisiksi eikä poistoaineilla läträys heti houkutellut. Koskaan ei pitäisi kieltäytyä, koska nyt vähän harmittaa. Olisin saanut kokeilla sävyjä ennen ostopäätöstä, mutta kipeä nainen on tyhmä nainen. Ensi kerralla olen ekana jonossa. 


Kaupungilla kipittelin paikasta toiseen maan alla, mutta pieni happihyppely bussille ja takaisin teki hyvää. Huomasin kylläkin, etten ole vielä täysin kunnossa ja sohva peittoineen kutsuu. Näköjään lähdin liian aikaisin liikkeelle, koska nyt on ihan veto pois. Harmittaa niin vietävästi, kun olen päiviä ja viikkoja odottanut huomista Mary Kayn isompaa tapahtumaa, joita on vain kaksi kertaa vuodessa ja nyt joudun jäämään kotiin. Koko päivän hoippuminen korkkareissa sosiaalisena ei vain nyt sujuisi. Tänään olin nelisen tuntia pystyssä enkä juuri puhunut kellekään ja silti olen ihan loppu, poikki ja pinoon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! <3