25. maaliskuuta 2015

Elämä on näkemisen arvoinen

Olen jo oppinut tunnistamaan itsessäni merkkejä, että näkö alkaa huonontua tai ainakin muuttua. Sen takia meninkin helmikuun loppupuolella katsomaan alustavasti uusia pokia ja varasin optikolle näöntarkastuksen. Menin samalle Silmäasemalla kaupungilla, mistä ostin aiemmatkin lasini. Minulla on niin kapeat kasvot, joten osaava henkilökunta on enemmän kuin tarpeen. Yleensä isken silmäni ihan liian leveisiin kehyksiin, koska lähtökohtaisesti suurin osa valikoimasta on liian suuria minulle. Olen käynyt vuosien aikana monissa muissakin silmälasiliikkeissä, mutta aina lopulta päätynyt Silmäasemalle. Mikään ei ole pahinta kuin jättää asiakas yksin valitsemaan itse mieluisat. Varsinkin, kun en löydä itse itselleni sopivia. Silmäasemalla henkilökunta ehdottaa laseja kokeiltavaksi. Sellaisiakin, joita en itse ole tullut edes ajatelleeksi ja sanovat suoraan, jos lasit eivät sittenkään istu. Ja olen siis käynyt myös muiden kaupunkien Silmäasemilla ja samanlaista asiakaspalvelua saa jokaisessa. Löysin kaksikin kivaa pokaa, mutta ei pitäisi lähteä ilman makutuomaria edes katsomaan. 


Melkein viikon kerkesin sulatella valintaa ennen näöntarkastusta. Ja kyllähän lempparit löytyivät. Aina ajattelin, etten osta isolinssisiä laseja enkä ainakaan ilman nenätappeja. Monesti olen hymy korvissa tyrskähdellyt kasarityylille ja varsinkin isoille laseille. Mutta kuinkas sitten kävikään. Pöllö ilmoittautuu. Piilareissa tykkään just siitä, että silmiä liikuttamalla näen vaikka mihin ilman, että päätä täytyy kääntää 360 astetta. Nyt on niin isot linssit, että sama onnistuu näilläkin. Odotan, mitä kommentteja kotoa tulee, kun muutaman päivän päästä näkevät livenä. Kuvien perusteella on ainakin tullut jo kommenttia, että jopas on isot. Mielestäni nämä ovat ehkä jopa parhaimmat lasit ikinä.

Optikolla sovittiin, että saan lasit kahden tai kolmen viikon päästä näöntarkastuksesta. Hämmästyinkin suunnattomasti, kun puhelimeen kilahti viesti jo viikon kuluttua, että voin mennä lasini hakemaan. Sain kuin sainkin uudet pohjoisen reissulle mukaan. Vahvuudet linsseissä eivät muuttuneet, mutta hajataiton takia oli parempi hommata uudet. Jos silmät eivät olisi enää niin rasittuneet. Optikolta sain myös vahvempia piilareita kokeiluun. Oli jännä tunne nähdä kauas tarkasti, mutta lähinäköni katosi. Silmillä kesti tottua astetta vahvempiin piilareihin. En ole yhden parin jälkeen kokeillut enempää, vaan käytän suosiolla vanhaa vahvuutta piilareissa. Niillä pärjään hyvin, mutta tulipahan kokeiltua uusiakin. Nyt olen laseja pari viikkoa käyttänyt enkä ole huomannut mitään ongelmaa. Totuin peilikuvaanikin yllättävän nopeasti. Heitin T:lle, että voitko kattella tämmöistä naamaa. Aiemmat lasit pääsivät muistolaatikkoon muiden vanhojen viereen. Ensimmäiset silmälasit minulle hommattiin kuudennella luokalla ja nämä uudet ovat nyt neljännet.


Olen enemmän ja vähemmän miettinyt silmien leikkauttamista. Olisi jännä tunne nähdä heti, kun silmänsä aamulla aukaisee. Nykyään niin käy vain silloin, kun olen unohtanut piilarit yöksi silmiin ja silloin ensimmäinen ajatus on aikalailla voi ...! Ei ole mikään kiva urakka yrittää väkipakolla saada kuivuneet piilarit pois, kun silmät rähmii ja kaihertaa niin vietävästi. Mahdollistahan on mennä silmälääkärille poistattamaan, mutta vielä ei ole silmä jäänyt käteen ja olen kotikonstein saanut piilarit irti. Mutta siitä leikkauksesta. Suoraan sanottuna en vaan uskalla. Olen kuullut ja nähnyt läheltä, kun silmäleikkaus on onnistunut, mutta myös epäonnistunut. Pelottaa niin paljon se, että joudun lopunikääni käymään tasaamassa silmänpaineita. Jotenkin olen jo niin tottunut, että välillä näen ja välillä en. Toiselle se on hankala selittää ja kuvailla, jos näkö on ollut aina hyvä. Erotan sumuisia värejä, mutta mitään yksityiskohtia on turha yrittää edes siristellä ilman laseja tai piilareita. Likinäköähän minulla on vain -2,50. Pari vuotta sitten saatoin vahingossa lähteä kotoa töihin ja vasta pukkareilla huomata, etten näekään mitään. Näin ei ole enää tapahtunut, koska olen tottunut siihen, että näen tarkasti. Välillä haluan nähdä turhankin tarkasti. Varsinkin ajaessa välillä kyselen, että milloin lasiton kaveri vieressä näkee jonkun liikennemerkin tai kyltin ja milloin minä. Silloin yleensä huomaan, että yritän nähdä ihan liian kauas. Optikkokin on joka kerta toppuutellut, että ei tässä mitään röntgenkatsetta olla luomassa.

Ensimmäistä kertaa ikinä uskaltauduin sunnuntaina silmälaseissa leffaankin muualle kuin kotisohvalle. Jotenkin aina olen varonut, mutta myös peitellyt sitä, että joudun turvautumaan silmälaseihin. Vaikka olen niitä yli kymmenen vuotta käyttänyt melkeinpä päivittäin, juurikin kotona. Ihan alussa vain yksin pimeässä huoneessa. Minulla kesti pitkään ennen kuin menin silmälaseissa edes töihin. Oma kynnykseni oli niin korkea, mutta pääsin siitä yli. Nyt voin jo liikkua ovesta pihalle laseissa ilman, että tekee mieli laittaa paperipussi päähän. Koska sehän varmaan kiinnittäisi vähemmän huomiota. Vieläkin menen esimerkiksi työharjoitteluihin ilman laseja, koska pelkään vahingossa hajottavani ne päivän aikana. Sama juttu baari-iltoina, valitsen piilarit. Kesälläkin on kivempi liikkua piilareissa, kun ei tarvitse koko ajan olla vaihtamassa pokia aurinkolasien ja normien välillä. Nytkin olisin voinut katsoa aurinkolaseja vahvuuksilla, mutta en halunnut. En osaisi mennä esimerkiksi kauppaan aurinkolaseilla ja ilman niitä kulkisin vain pitkin seiniä. Onneksi netistä saa nopeastikin kartutettua piilarivarastoja. 


Jos ei tullut vielä ilmi, niin tykkään tykkään tykkään näistä uusista laseistani. Kunpa voisin nukkua nämä päässä. Näkisin kerrankin, millaisia unia näen. 

4 kommenttia:

  1. Hyvin sopivat, enkä oikein ymmärrä, mitä tarkoitat isoilla laseilla. Noihan on ihan normaalit. 😀

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aiemmissa laseissani on ollut huomattavasti pienemmät linssit, joten minulle nämä ovat isot, vaikka ovatkin sopivat :D

      Poista

Kiitos kommentistasi! <3