1. helmikuuta 2015

Vaali hyvää oloa

Tipaton tammikuu on yön aikana muuttunut holittomaksi helmikuuksi. Ei, mikään veto ei ole käynnissä. Mitään suurempaa häppeningiä tai juhlan aihetta ei vaan ole ollut eikä ole sitten ihan muutenkaan vaan tehnyt mieli korkata. Mieluummin pyöräytän blenderillä smoothien ja juon sitä. Viime aikoina olen tehnytkin niin usein, melkein joka päivä. Blenderi on siis todellakin maksanut itsensä takaisin.  Kaverilla näin varmaan puolet isomman koneen. Kunhan keksin samantyyliselle blenderille sopivan paikan, hommaan sellaisen meillekin. Nykyiseen keittiöön ei vaan mahdu enää mitään ylimääräistä.


Aamulla herääminen on arkisin tosi hankalaa ja tekisi vaan mieli kääntää kylkeä, joten viikonloppusin on ihana nukkua vähän pidempään ja nousta rauhassa. Varsinkin, kun ei ole sitä juhlinnan jälkeistä vetämätöntä oloa. Olo ei viikonloppuisinkaan silti tunnu miltään supernaiselta. Tämäkin viikonloppu on mennyt rauhallisissa merkeissä kotona ollessa. Halua on ollut mennä ja tehdä, telmiä pihalla ja pomppia, mutta mieli ja keho ei oikein kohdanneet. Tyydyin tuijottelemaan lumisadetta ikkunasta. Toisaalta märkä räntäsade ei kauheasti eilen edes houkutellut, mutta tänään teki jo mieli päästä lenkille. Löysin nimittäin Stadiumista hyvällä pakettialennuksella ulkoilupuvun ja sitä pitäisi testata. Ensimmäistä kertaa elämässäni omistan oikean juoksutakin. Olen sanonut aina, etten ole mikään juoksija-tyyppi, mutta muutamat hölkkäilyt ja juoksut kävelyn lomaan ovat mukavaa vaihtelua.

Sain tällä viikolla tehtäväkseni koota ympärilleni hyvää mieltä tuottavia asioita. Avukseni sain myös oivamieli.fi -sivuston. Oiva on hyvinvointiohjelma, jonka avulla voi lievittää stressiä, parantaa mielialaa ja saada lisäintoa elämään. Oivan harjoitukset auttavat keskittymään, olemaan tietoisesti läsnä, käsittelemään ikäviä ajatuksia ja tunnistamaan itselle tärkeitä asioita. Oiva sopii esimerkiksi stressin, alakulon, ahdistusoireiden tai uniongelmien lievittämiseen. Tähän mennessä olen vain pintapuolisesti selaillut sivua, mutta en ole vielä tehnyt ensimmäistäkään harjoitusta. Palaan asiaan, kunhan harjoitukset ovat käyneet vähän tutummiksi ja näen, ovatko auttaneet yhtään.

Hyvää oloa tuottavat ihan arkisetkin perusasiat, kun niistäkin muistaa nauttia eikä vain suorittaa. Esimerkiksi kouluaamuina syön aamupalan junalla ja busseilla liikkuessa eikä se ole mikään rentouttava hetki. Luksusta onkin juuri viikonloppujen aamupalat, kun on aikaa koota rauhassa ja istua paikoillaan vaikka tunnin verran. Tiedän, että arkisinkin olisi aikaa syödä pöydän ääressä, mutta mieluummin käytän sen ajan sängyssä pyörimiseen ja silmät kiinni lepäämiseen. Kuudelta herääminen ei vaan houkuta tällä hetkellä. Ehkä sitten, kun aamutkin alkavat olla valoisampia.


Kuvassa on tämän aamuinen kattaukseni. Eilenillalla tein jo smoothieta, jota jäi aamullekin. Laitoin siihen vadelmamehukeittoa, maitorahkaa, mustikoita, mansikoita, neljän viljan hiutaleita ja chia-siemeniä. Eli taas ihan perussetillä mentiin. Lautaselle tein parit leivät, paahtista ja reissumiehen tosi tummaa. Lisäksi leipien kanssa täytyy aina olla kurkkua, paprikaa ja minitomskuja, mieluiten niitä kaikkia. Tapanani on koota ne lautaselle, mutta kuitenkin syön kaiken erikseen, jopa leikkeleet. Tapansa kaikilla. Kuorin vielä omenan lautasen kylkeen. Juomina oli keisarin morsian -teetä maidolla ja omenamehua. Jos nyt vaikka jokin kohta kuvasta jäi epäselväksi.

Aikaa vastaan juoksemisen vastapainoksi tarvitsen näitä villasukkahetkiä.

Kun peilikuva miellyttää omaa silmää, se tuo omanlaistaan hyvää oloa. Aamuin illoin kasvojen puhdistaminen ja ihonhoito tuovat myös rutiinia päivään. Vaikka olisin kuinka väsynyt tai huonovointinen, en vaan pysty menemään nukkumaan, jos tiedän, että meikit on vielä kasvoissa. Välillä olen niin kovapäinen, että T on joutunut pitämään minua pystyssä, jotta saan kasvopesut tehtyä iltaisin. Mutta aamulla iho kiittää. Vaikka en joka päivä meikkaisikaan, olo ei ole vapaallakaan hyvä, jos en ole tehnyt aamupuhdistusta. Yllä olevassa kuvassa on tämän hetkiset luottotuotteeni. Puhdistusta tehostan isolta hammasharjalta näyttävällä skinvigorate-laitteella. Keltakorkkista kosteusvoidetta vaihtelen vähän vuodenaikojen mukaan. Tällä hetkellä käytän kosteusvoidetta ilman aurinkosuojaa, vaikka eihän talvellakaan lisäsuoja olisi pahitteeksi. Foundation primeria käyttäessä saan kuitenkin aurinkosuojan ja se pohjustaa kasvoni varsinaista foundationia varten. Olen hullaantunut kaikkiin naamioihin ja kuorintoihin. Teen säännöllisesti mikrokiteisen kuorinnan, kirkastavan kasvonaamion ja syväpuhdistavan naamion. Varsinkin saunassa käydessä rentoudun jokin naamio kasvoilla. Tietysti näiden eri naamioiden välissä on päiviä, jopa viikkoja. Kasvojen lisäksi olen innostunut hoitamaan myös ihoani muutenkin kuin kosteuttamalla. Ehdoton talven pelastaja on kuitenkin mehiläisvaha, joka löytyy jokaisen laukun ja takintaskun pohjalta.

Tätä innostusta ihonhoitoon lisää myös se, että olen aloittanut joitakin kuukausia sitten Mary Kayn itsenäisenä ihonhoitokonsulttina. Motivaationi on kasvanut tässä tämän vuoden puolella entisestään. Sain lisäboostia käydessäni tapaamassa ns. mentoriani, jolta sain hyviä vinkkejä työhöni. Oivalsin myös tärkeän asian, jolla pääsen työssäni eteenpäin. Varsinkin näin talvella on ihana päästä hemmottelemaan perhettä, ystäviä, tuttuja ja tutuntuttuja ja saada heidät innostumaan tuotteista vähintään yhtä paljon kuin itsekin. Kevättä ja kesää kohden mennessä minulla on jo paljon ideoita.       

Vaikka koulunkäynti, työharjoittelut ja deadlinet stressaavat, saan opiskelusta myös paljon hyvää. Ainakin silloin, kun ensin prosessoin ja pohdin oppimiani uusia asioita. Tähän mennessä ensimmäinen kuukausi sairaanhoidossa ja huolenpidossa on mennyt aikamoista vauhtia eteenpäin ja sairaalasanasto vilahtaa toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Jotain jää korvien väliinkin, mutta paljon on vielä, mihin palata. Välillä tuntuu, että mitä sitä on tullutkaan valittua. Mutta kun taas pääsee tekemään ja kokee onnistumisia, varmistuu tunne, että tätä haluan tehdä. Tällä viikolla päästiin harjoittelemaan ompeleiden tekoa ja niiden poistamista. Eihän se vaahtomuovin pala oikein ihoa vastaa, mutta tuntumaa työvälineisiin sai kumminkin. Työpaikka sitten opettaa. Tällä viikolla myös varmistui työssäoppimispaikkani. Asia, joka sai suoneni pullistumaan ja verenpaineeni kohoamaan eniten. Pääsen näkemään kotihoidon maailmaa huhtikuun alusta lähtien. Tässä onkin tiedossa puolentoista kuukauden loma ennen harjoittelua, mutta ei sekään aika näytä enää niin tyhjältä kalenterissa. Olen näköjään hyvä suunnittelemaan ja täyttämään päiväni.


Tottakai hyvää mieltä tuovat perhe, läheiset ja ystävät. Ehkä kaikista eniten innoissani olen tällä hetkellä tästä. Varasin lennot maaliskuulle lapsuudenystäväni luokse. Viimeksi näin häntä joskus pari vuotta sitten, kun sain hänet vieraaksi meille. Piti oikein kuvista tarkistaa, että milloin näin oikein oli. Niin se aika vaan vierähtää, mutta silti pidetään yhteyttä. Hän pääsi näkemään niemen menoa ja kaupungin vilinää. Nyt odotankin jo yhteisiä lenkkejämme pohjoisempana. 

T on ollut suurena tukena välillä ihan vain olemalla vieressä. Hän on parasta, mitä minulle on tapahtunut.
Välillä on oikeasti hyvä pysähtyä miettimään, mitkä asiat ovat elämässä hyvin, mistä saa hyvää oloa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! <3