23. helmikuuta 2015

Sydän saa levon suloisen

Viime viikolla matkattiin kotikotiin T:n ja hänen veljensä kanssa. Instagramin puolelta näkyikin matkaeväät. Junan lähtöön oli sopivasti aikaa, joten pyörähdettiin Mäkkärin kautta. Daim McFlurry on ehdoton lempparini, mutta koskaan kotona ei muista jätskin sekaan sekoitella mitään rakeita. Eikä se silti kotona maistuisi samalta, kun pehmis itsessäänkin on niin hyvää. Pistettiin pendolinossa oikein viihdekeskus pystyyn. Jokaisella oli joku ruutu nenän edessä. Luovutin kesken Kaameat pomot 2 -leffan. Jutut ei vaan jotenkin nyt uponneet, vaikka yleensä yritän pinnistää huononkin leffan lopputeksteihin asti. Ensimmäinen osa oli kuitenkin hyvä, mutta vähän meni maku tästä toisesta.

Perjantaina sain kyydin porukoille. Aamupäivä meni odotellessa ja asioidessa asiakaspalvelujen kanssa. Voi morjes, mitä tyyppejä niissäkin on välillä töissä. Piti hoidella nettiliittymäasiaa ja sain aikamoisia neuvoja. Olisi pitä'nyt sulkea ja avata liittymiä ja hetken olisi pitänyt käyttää tablettia ilman nettiäkin. Kyllä voi neuvojen tasossa olla eroja. Onneksi toisella soittokerralla ohjauduin vähän järkevämmän ihmisen juttusille ja sain oikein hyvää palvelua. Jälkiviisaana olisi pitänyt mainita kollegan ohjeista eteenpäin, mutta unohdin. Nyt kaikki on kuitenkin hyvin. Tästä opin, ettei pidä luottaa siihen, kun sanotaan, että joku muu hoitaa kaiken puolestani eikä itse tarvitse huolehtia mistään. Verenpaine heitteli tuona aamuna, mutta onneksi puhelimen päässä oli myös hommansa osaavia työntekijöitä.

Myöhemmin samana päivänä käytiin äidin kanssa hakemassa sisko asemalta. Ajattelin, että käydään vain koukkaamassa kyytiin, mutta loppupäivä vierähtikin Tampereen suunnilla. Käytiin syömässä Chicagossa. Minua hieman epäilytti aluksi, mutta ruoille kannatti antaa uusi mahdollisuus. Tällä kertaa valitsin oikein hyvän annoksen.   

Kanasalaatti-annokseni olisi tarkoitettu alkupalaksi, mutta maha täyttyi oikein hyvin tästä pienestäkin.
Piti päästä myös dippailemaan.

Syötyä pyörähdettiin vähän kaupoilla. Mitään en lähtenyt hakemaan enkä mielestäni tarvinnut mitään. Kaikesta huolimatta kotiutin uudet mustat perusballeriinat kesäksi. Taas uudet kengät, hups. Kesäkenkiä ei vaan voi olla liikaa tai ylipäänsä mitään popoja. Illan pimeydessä palattiin takaisin kotiin. Veljen kanssa käytiin kuvaussuunnitelmaa läpi ja katsottiin aiempia kuvia, miten ja mistä kannatttaisi kuvata. Laukkuni olin täyttänyt tummilla vaatteilla ja vielä viimeiset testailut aamua varten. 



Lauantain tilaisuus oli pysähdyttävä ja lämmin. Veljeni hoiti suurimman osan kuvauksesta, itse otin vain muutamia kuvia päivältä. Muistopuheet olivat ihania. Kuulin paljon asioita ja muistoja, joita ei ehditty jakaa aiemmin. Luimme adressit nuorten kesken. Pelkäsin, ettei ääneni kestä. Niitä oli aikamoinen määrä, mutta sujuvasti saimme luettua. Jälkikäteen saimme myös monilta kiitosta. Ruoka oli oikein hyvää ja kakkukahvit päälle. T:n äiti oli leiponut lusikkaleipiä mummun ohjeella. Itsetehdyt pikkuleivät olivat se juttu, oli sitten isommat tai pienemmät juhlat. Viereisessä kabinetissa oli toinen muistotilaisuus, josta välillä kuului laulua meidän puolelle, mutta muuten ei häirinnyt ollenkaan. Loppuillaksi menimme vielä istumaan vaarin luokse.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! <3