6. helmikuuta 2015

Malttamaton odotus

Eilen pyörittelin, hain ja vertailin Espoon partureita ja tänä aamuna uskaltauduin varaamaan ajan parin viikon päähän. Hyvältä vaikuttava paikka löytyi Tapiolasta ja heille oli vielä tässä kuussa värjäystarjous menossa. Katselin kalenteria ja totesin, etten nyt vain kerkeä Iksuun luottoparturilleni ennen tärkeitä menoja. Muuttoni jälkeen kampaamokäynnit on laskettavissa yhden käden sormilla, kun en ole päässyt luottoparturini käsittelyyn ja ollaan kuitenkin asuttu täällä jo reippaat kolme vuotta. Viimeksi kävin parturissa ennen joulua ja olen kerennyt myös kotivärjätä hiukset kerran Garnierin Olia -värisävyllä ruskea. Tuntuu, että juurikasvu pistää silmiini heti eikä tee enää mieli pitää hiuksia auki, että muutkin sen näkevät. Veikkaan kyllä, että se on ihan omissa silmissäni ja jotenkin kylppärin valo on sellainen, että juuri loistaa. Pituutta ei vaan tunnu hiuksiini tulevan, vaan mittä pysyy kuukaudesta ja vuodesta toiseen samana. 

Nyt olen innoissani, että uusi ihminen pääsee näkemään uusin silmin pääni ja osaa toivottavasti ehdottaa jotain minulle sopivaa. Alle keräsin kuvia, joista sain inspiraatiota. Tätä ja tätä kuvaa olen jumittanut arkistoissa viime huhtikuusta asti, mutta en vaan ole muistanut parturissa näyttää. Hyvä minä. Alimman kuvan bongasin tänään ja hullaannuin heti väristä. Minulla on vaan niin tummat hiukset, että saa nähdä, mitä näille pystyy tekemään. Vielä kun saisi noin muhkeat ja pitkät hiukset kaupanpäälle. Onhan minulla klipsipidennykset, mutta jotenkin en halua niitä enää käyttää. Marraskuussa laitoin ne juhliin, mutta ei ne vaan tunnu omilta. Vielä pari kesää sitten käytin pidennyksiä jatkuvasti ja hyvässä kunnossa ovat edelleen. Alkuhuuma on kuitenkin ohitettu.


Viimein sain myös varattua itselleni hieronnan. Melkein puolitoista tuntia taas hiljaista huutoa, vettyviä silmiä ja mahdollisuuksien mukaan rentoutumista tiedossa. Menen Isoon Omppuun opiskelijahierojalle, mutta tällä kertaa varasin tytölle ajan. Jos hän osaisi käsitellä hellemmin, ainakin toivon. Viimeksi joka kerta hierottavan kohdan vaihtuminen oli yhtä tuskaa eikä pyynnöt menneet perille. Olin niin jumissa, että pelkkä hengittäminen ihoa kohti jo tuntui. Olin siis hieman hankala asiakas. Muistan vieläkin, kun hieroja sanoi selälläni ollessani, että nyt tulee niin paljon eri ilmeitä, ettei enää tiedä, mikä ote sattuu ja tuntuu liikaa. Sen käsittelyn jälkeen olinkin hieman pyörällä päästäni, mutta kipujen lievittyä jumit pysyivät auki jonkun aikaa. Nyt tuntuu taas siltä, että apu olisi tarpeen. Pahin paikka on juurikin lapojen välissä kohti niskaa. Sitä fyssarikin oli työstänyt jo useita kuukausia eikä se vaan tunnu poistuvan kokonaan. Nyt en olekaan käynyt fyssarilla pitkään aikaan, mutta toivottavasti hieroja osaa auttaa. 

Huomenna on tiedossa treffit kullan kanssa. Vietämme ystävänpäivää ennakkoon, kun viikon päästä olemme ihan eri paikoissa. Välillä viikonloppuna on kiva luopua yöpaidasta ja laittautua. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! <3