15. tammikuuta 2015

Viimeaikaisia ostoksia

Vuoden alussa on aina hurjat alennusmyynnit kaikkialla, vaikka periatteessa ALE-kylttejä on ympäri vuoden näkyvillä. Tiistaina lähdettiin extempore M:n kanssa suoraan koulusta Tapiolaan pyörimään. Välillä käytiin istumassa teekupin ääressä ja jatkettiin taas. Ostossaldo ei päätä huimannut, kun löysin vain yhden perustopin. Netissä tulee paljon helpommin klikkailtua vaatteita ostoskoriin, kaupoista en tunnu löytävän enää mitään. Ja sovituskopissa itseään katsoo aina jotenkin kriittisemmin silmin eikä mikään tunnu istuvan. Varmaan ne valot luo sen tunteen tai sitten ne isot peilit, joista näkee joka puolelle. Kotona saa rauhassa kokeilla eikä tarvitse miettiä näkeekö joku verhon takana. Tiedän, että harvoinpa verhon takana on ulkopuolisia kurkkimassa, mutta se tunne on silti niskan takana. Vaikka kortti ei vinkunutkaan, tärkeämpää oli, että sain päiviini muutakin sisältöä kuin koulun ja kotisohvan. Oli kiva istua ja vaihtaa kuulumisia. 

En olekaan vielä kertonut talvikenkäepisodistani. Kuvan uusista kengistä julkaisin jo ennen uutta vuotta instagramissa. Siinä joulun välipäivinä oltiin T:n kanssa Tampereella pyörimässä kaupoilla. Kävelin aika nopeasti kaikkien kenkäosastojen ohi, koska ei ollut tarvetta uusille kengille. XXL:stä kotiutin uudet kaunoluistimet. Nyt ei tarvitse enää miettiä, pakkaisiko luistimet mukaan, kun kotona ja Iksunpäässä on omansa. Ainut vaan, että nämä kelit ovat olleet mitä mainioimmat, etten jäälle ole mennyt vielä ollenkaan. Käytiin Daddy's Dinerissa syömässä ja ostoskierrosta piti vielä jatkaa, mutta aika venähtikin ruokapaikassa. Lopuksi kiirehdittiin katsomaan Hobittia. Pitkä istuminen kostautui poislähtiessä, vaikka oikeastaan joka kerta leffateatterin portaissa meinaan poislähtiessä tulla askelmat pyörien tai kierien alas. Niin tälläkin kertaa horjahdin mukavasti ja talvikengistäni toisen kengän pohja irtosi puoleen väliin. Oli hienoa kävellä lumessa ja loskassa, kun kaikki kerääntyi pohjien väliin. Käytiin pikapikaa Anttilassa ennen sulkemista, mutta kokoni olivat jo menneet kaikista varteenotettavista malleista. Äkkiä kriisiviestiä siskolle ja puhelua kotiin, olisiko kenkiä lainaan. Itsellä oli enää vaihtoehtoina lenkkarit tai karvatöppöset eikä kummatkaan houkutelleet mekon kanssa laitettavaksi loskan sekaan uuden vuoden yönä. Suutari ei voinut vanhoille kengille tehdä enää mitään. Tai ei kannattanut, kun korjaus olisi maksanut uusien kenkien verran ja siltikään ei olisi taannut sen parempaa kestävyyttä. Siskon vanhat kengät olivat kävelleet tiensä päähän. 

Seuraavana aamuna ei auttanut kuin mennä Iksun paikalliseen kenkäkauppaan ja toivoa parasta. Onneksi menin, koska Riekerin keinonahkasaappaiden kanssa palasin kotiin. Vaatimuksena oli musta väri, pitkä varsi, hyvin matala korko tai ei korkoa ollenkaan ja kunnon kuviopohja. Kengät täyttivät kaikki vaatimukset. Ainoastaan hinta oli makuuni suolainen, mutta laadusta voi jo maksaakin. Toivottavasti kävelen näillä monet tulevat talvetkin.

Kuvat

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! <3