10. tammikuuta 2015

Lupauksia tästä päivästä huomiseen ja siitä eteenpäin

* Tehdä säännöllisesti tehohoito hiuksille. Tästä oli luottoparturini kanssa puhetta. Minulla on ollut kaapissa jo vaikka kuinka kauan Glissin tehohoitonaamio, mutta olen tehnyt sitä epäsäännöllisen säännöllisesti. Nyt sain paremmat ohjeetkin. Jos tehohoitoauttaisi taltuttamaan tämän pörröpeikon.

* Vähentää puhelimessa ja koneella jumittamista. Päivän aikana tuijotan eri ruutuja todella paljon. Edes se, että välillä kädet alkaa krampata, kun kirjoitan koneella tai plärään puhelinta, ei saa minua lopettamaan. Luen blogeja, uutisia, facebookin uutisvirtaa ja selaan Instagram-kuvia.. kun sen ajan voisin tehdä jotain muutakin. Vaikka puhelin on paljon käsissä, juuri koskaan en sillä soita kellekään.

* Olla enemmän läsnä. Yhdistettynä edelliseen lupaukseen, mutta toimii ihan itsenäänkin. Melkein ihan sama mitä teen, puhelin on jossain vaiheessa kädessä. Kun katson ohjelmia netistä, pause-nappi on kovassa käytössä ja tunnin ohjelma ei ole tunnissa katsottu. En välttämättä kuule, jos joku yrittää minulle puhua. En välttämättä huomaa ketään liikkuessani ulkona. Tai jos puhelin ei ole kädessä, vilkuilen sitä paljon. 

* Liikkua enemmän ulkona. Arkena liikun ainoastaan kodin ja koulun väliä tai kodin ja työpaikan väliä. Yleensä ajoitan kaupassakäynnit kotimatkalle ja roskien viennin kotoa lähtiessä, ettei vaan tarvitse erikseen lähteä kotoa mihkään. Olen aikamoinen kotihiiri. Kun kerran nousee kolmanteen kerrokseen, ei tee mieli heti lähteä alas.

* Liikkua ylipäänsä enemmän. Pääsenkin tähän lupaukseen, jota olen yrittänyt toteuttaa jo pitkään. Minua vaivaa tällä hetkellä saamattomuus. Välineitä, varusteita, vaatteita ja aikaa löytyy, mutta kiinnostusta ei. Minulla on yleensä tällainen vaihe näin pimeään aikaan. Jämähdän sohvan nurkkaan, kun olen kotona. Fyssarikin antoi hyvät ohjeet ja kuminauhan, mutta tuolla ne lojuvat kassin pohjalla.

* Säännöllinen unirytmi. Olen jo pitkään nukkunut miten sattuu. Muutamana yönä heräilen paljon, tuijottelen kelloa ja kattoa. Väliin tulee yksi tai pari kunnolla nukuttua yötä ja sitten alkaa taas heräileminen. Nousen aikaisin, kun on pakko lähteä johonkin. Muuten nouseminen venyy helposti puoleen päivään ja silloinkin vain siirryn sohvalle aamupalalle ja nuokkumaan.

* Jatkaa puhumista. Kävin pari-kolme vuotta sitten yhden ihanan naisen luona. Käynnit loppui, kun niille ei tuntunut olevan enää tarvetta. Nyt kuitenkin olen juupas eipäs jahkaillut jo varmaan vuoden, että puhumista pitäisi jatkaa. Onhan minulla T, perhe, ystäviä ja läheisiä, mutta puhuminen ei silti tunnu samalta heidän kanssaan. En muka ole löytänyt aikaa ja toisaalta tuntuu, etten tiedä mitä sanoa. 

* Viettää enemmän aikaa ystävien kanssa. Viikonloput sujahtaa aina niin nopeasti, kun käyn kotikotona. Yritän myös nähdä enemmän ystäviä täälläpäin. Pyytää kavereita käymään tai lähteä kotoa johonkin. Suunnitella porukalla näkemisiä useammin kuin pari kertaa vuodessa. 
 
* Muistiharjoitusten tekeminen. Varsinkin joululomalla huomasin, että päivttäin päästin suustani lauseen ai niin, mä en muistanut. Teen paljon erilaisia listoja, mutta välillä unohdan jotain tärkeääkin edes laittaa listalle. Tai sitten en muista katsoa koko listaa. Jos joku kysyisi, mitä söin viime viikolla, en muistaisi. Olen harkinnut ristikoiden ja sudokujen aloittamista.

* Säännöllinen ruokailurytmi. Lomalla tuli syötyä hyvin, kun en itse juurikaan kokannut. Nyt kotonakin täytyy kiinnittää paremmin huomiota syömiseen ja juuri siihen, että muistan syödä. Koulussa ollessa syön kotona aamupalan ja koulussa lounaan. Välillä havahdun kotona illalla, että kai tässä pitäisi iltapalaa tehdä, kun niin myöhään viitsi enää ruokaa syödä. Ja näistä konvehdeista täytyy vieroittua yhteen karkkipäivää eikä enää karkki päivässä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! <3