27. tammikuuta 2015

Kiitän Luojaani Sinusta

Viime lauantaina olin veljen ja parin kaverin kanssa kls.:n 10-vuotisjuhlakeikalla Iksussa. Pekka Laukkarinen käynnisti esityksellään tapahtuman. Kls.:n ilottelun välissä Highway 7 nousi monen vuoden takaa vielä kerran lavalle. Liikkahallilla oli mukavasti porukkaa, mutta ei mitään massan tuntua. Päästiin suoraan lavan eteen istumaan nousevaan katsomoon ja siinä fiilisteltiin koko ilta. Lavan eteen olisi tietysti päässyt pomppimaan, mutta olin liimautunut penkkiin ja välillä meni ihan kylmät väreet tunnelmasta. Musiikki, sanat, koko esitys vain hyökyi päälle ja vei mennessään. Kerrankin keikka ei tuntunut loppuvan kesken, vaan pojat soittelivat ja fiilistelivät pari tuntia. Keikan jälkeen pojat jäivät vielä pyörimään hallille, joten heidän kanssaan pääsi vaihtamaan kuulumisia. Samalla sain nimmarit ostamaani kokoelmalevyyn. Velikin osti levyn ja nauroi, että onpa hyvä, että tiedät, keneltä pyytää nimmarit.   



Siis mikä kls.? Mitä oltiin kuuntelemassa? Ikaalislaisen Kiitän Luojaani Sinusta -yhtyeen, eli ytimekkäämmin kls.:n, tarina alkaa kesästä 2003. Ikaalisissa vaikutti tuolloin kaksi nuorta gospel-bändiä: Cade ja Highway 7. Molempien bändien toiminta loppui tuona kesänä, mutta osalle muusikoista jäi palava halu viedä eteenpäin evankeliumia omalla tavallaan, musiikin kielellä. Kahden kuolleen bändin tuhkista nousikin sitten uusi ja uljas kls. Bändin muodosti alunperin nuorten miesten kuusikko: Perttu, Tatu, Kimmo, Olli, Ville ja Esa Matias. Syksyllä 2009 miehistö muuttui. Kitaristi Olli sekä toinen laulaja Ville siirtyivät taustajoukkohin ja bändiin liittyi kitaristi Lassi. Kuusikosta tuli siis viisikko, mutta asenne ja sanoma pysyivät muuttumattomina!

Musiikki on asenteella ja suurella sydämmellä soitettua rehellistä rokkia! Vaikka musiikki onkin pojille hyvin tärkeää, on se kuitenkin vain väline tärkeimmän, eli evankeliumin eteenpäin viemiseksi. Bändin kantava voima ovatkin koskettavat ja vilpittömät sanoitukset, jotka heijastavat poikien ajatuksia uskosta ja elämästä yleensä. Sanoituksissa kuuluu rakastavan Jumalan vaikutus elämissämme, sekä kumpuava halu kertoa siitä muillekin!


Monen vuoden jälkeen kuulin myös lapsuudenystäväni laulua, go L!
Historiansa aikana on ehtinyt kiertää keikoilla jo melko paljon ja vuosien saatossa kls. on vakiinnuttanut paikkansa Suomen kristillisen musiikkikentän eturivissä! Lavashow on intensiivinen ja asenne näkyy pitkälle! Livenä pojat ovatkin omimmassa elementissään ja bändiä kannattaa ilman muuta lähteä katsomaan keikoille. Tärkeimpänä säilyy halu koskettaa ihmisiä ja kertoa ilosanomaa. Bändin mottona onkin: ”Jos yksikin kuulija saa musiikistamme ja sanoituksistamme jotain positiivista elämäänsä, on tarkoituksemme täytetty.”

Oli jännä huomata kymmenenkin vuoden takaa muistavansa biisien sanoja, vaikka kappaleita en olekaan kuunnellut pitkään aikaan. Aivan liian pitkään, koska sanoitukset toivat taas paljon muistoja mieleen. Olin yläasteikäinen, kun pojat aloittelivat bänditoimintaansa. Seurakuntanuorena kavereiden kanssa kierrettiin Maata Näkyvissä -festarit ja Ristirockit sun muut häppeningit muutamana vuotena putkeen. Hypittiin ja pompittiin poikien keikoilla eturivissä aina, kun mahdollista ja oltiin näkemässä, kun he pääsivät Maata Näkyvissä -festareilla siirtymään pikkulavoilta päälavalle. Riparilaisena ja isosena bändin poikien kanssa oli enemmän tekemisissä. Nyt keikoilla ja ylipäänsä seurakunnan tapahtumissa käyminen on jäänyt ja poikia näkee lähinnä kauppajonossa kotikotona käydessä. 

Ilot ja Surut -levy on syyskuussa 2014 julkaistu kls-bändin kokoelma vuosien varrelta. Mukaan mahtuu huikea uusi biisi Tanssi sekä uudelleen äänitetty livekeikkojen bilebiisi Kiitän Luojaani Sinusta. Mukana myös arkistojen helmiä varastojen pimeimmistä nurkista, iloja ja suruja vuosien varrelta. Bändin historiikki on kerätty levyn kansiin myös tekstin muodossa. Levy on kattava paketti kymmeneltä vuodelta. Paljon on kuitenkin muistoja ja kuvia levynkansien rajojen ylikin. Harvoin enää ostan oikeita levyjä hyllyyn, mutta tätä en voinut ohittaa.


Laitoin heti kalenteriini ylös päivämäärän, kun bongasin netistä tämän kls.:n 10-vuotisjuhlakeikan. Eihän tällaista ainutkertaista kokemusta voinut sivuuttaa ja vielä ilmaiskeikka. Oli hienoa olla ekoilla keikoilla mukana ja vielä viimeisiä vetojakin kuulemassa. Bändistä kitaristi Lassi ja rumpali Eska jäivät "eläkkeelle" juhlakeikan jälkeen, joten syitä oli monia tulla paikalle. Keikalla oli välillä haikeakin olo, koska kaipasin yhtä ystävääni jakamaan kaiken juhlatunnelman. Veikkaan kuitenkin, että hänellä oli parhaimmat näkymät ja hän oli tunnelmassa mukana. Ilta oli ikimuistoinen. 

Kiitos pojat! kuva

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! <3